Viimeisen viikon ajan hevosten hyvinvointikeskustelu on kuohuttanut. Se on jakanut harrastajia ja ammattilaisia eri leireihin. Ilman, että kukaan välttämättä olisi halunnut näin tapahtuvan.
Se hyvä, mikä näissä keskusteluissa on noussut esiin liittyy oleellisesti siihen tietämättömyyteen, mitä missäkin puuhaillaan. Tai sitten näitä oletuksia käytetään oman kilven kiillottamisessa hyväksi.
Oli niin tai näin, viimeisin ikävä uutinen liittyy irlantilaisen ratsastajan mahdollsiesti aiheuttaman hevosen kuolemaan. Samaan aikaan fb:ssä tuoreita pyörii rullauskuvia Ruotsista. Tässä keskustelussa tuntuu olevan kaksi puolta (ainakin). Toinen puoli syyttelee pahantahtoisia salakuvaajia, koska he vahingoittavat ratsastusurheilun mainetta. Näinkö eivät he kuvissa esiintyvät itse tee? Ja sitten toinen puoli on valmis lynkkaamaan ratsastajan, jonka hevonen kuoli vähintääkin epämääräisesi.
Olen tässä pari päivää miettinyt, mistä tähän löytyisi ratkaisu ja kenen vastuulla se on. Olen paasannut vuosia siitä, että meillä Suomessa (ja näin taitaa olla ihan kaikkialla) vallitsee hyssyttelykulttuuri. Kilpailijat ovat keskenään kavereita ja he nauttivat hiljaista hyväksyntää toinen toisiltaan ja teoiltaan. Vastaavasti harrastelijat ovat valmiita puolustelemaan omia tekojaan ja valintojaan, joista heitä tätä nykyä syytellään milloin milläkin perusteella.
Siinä vaiheessa kun kilpailuiden stewardit ovat liian kavereita tai muuten vaan "hampaattomia", he eivät joko halua tai uskalla puuttua näkemäänsä. Ja jos niin tekevät, perästä kuuluu. Suljettujen ovien takana valmennuksissa kaikki ei välttämättä aina kestäisi päivänvaloa tai ainakin voisi syntyä ikävää keskustelua käytetyistä menetelmistä. Tai sitten siellä on kaikki okei ja ulkopuolelle jäävät vain kuvittelevat.
Ihminen on siinä mielessä mielenkiintoinen otus, että mikäli hänellä on pienikin mahdollisuus ja kukaan ei valvo, helposti mennään sieltä missä aita on matalin. Tai oikaistaan sääntöjä (eihän ne koske mua) ja kaverit taputtavat selkään, "mä tiedän, että olet oikeasti ihan hyvä tyyppi". Tämä antaa lajista, sen sisällä vallitsevasta "hyvä veli-systeemistä", säännöistä ja niiden noudattamisesta aika ikävän kuvan. Vähän sama kuin saisin joka toisen ylinopeussakon anteeksi, kun puolison veli on poliisi...tai että ei se haittaa, vaikka vähän tekisin vilppiä, kyllä joku mua suojelee...
Ihminen on myös siinä mielenkiintoinen eliö, että osalla meistä on selkeä käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja että jos on olemassa säännöt, ne ovat samat kaikille. Ihan jokaiselle poniratsastajasta siihen kv-tason idoliin.
Nyt olisi kreivin aika ottaa vastuu lajimme maineesta. Olisi mahdollisuus poistaa epäilyt ja lisätä läpinäkyvyyttä. Olen tänään jo eräässä fb-keskustelussa vinkannut, että suomalaisilla kilpaluiden ja valmennusten järjestäjillä olisi huippuhetki lisätä esim. tallentavaa valvontaa verkka- yms paikoille. Ymmärrän toki, että maksulliset televisioitavat kisat eivät voi näkyä omalla nettikanavalla maksutta, mutta jonkinlainen ratkaisu tähänkin varmasti voitaisiin luoda. Sen lisäksi, että tällä tavoin olisi mahdollista vähentään väärin toimimista, hevosten epäasiallista kohtelua, se voisi tuoda kasapäin lisää kiinnostuneita lajin pariin, joko harrastajina, ehkä sijoittajina tai sponsoreina.
Puhalletaan yhteen hiileen, ollaan avoimia, kiinnostuneita ja uteliaita siitä, mihin kaikkeen suomalainen osaaminen halutessaan pystyy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti