10 kysymystä tuntumasta

Olen kasannut tähän 10 yleisintä kysymystä koskien tuntumaa.  Olkaa hyvät.

1. Enkö voi ratsastaa ilman tuntumaa?

Käytännössä et voi, koska tuntuma on aina olemassa, viimeistään silloin kun kosket ohjiin esim. pysäyttääksesi hevosen. Löysällä ohjalla ratsastaminen on eri asia kuin ilman tuntumaa ratsastaminen. Toisinaan hevonen on ehdollistunut ohjien kautta kulkevan informaation lisäksi ratsastajan kehon ja tasapainon muutoksiin niin hyvin, että pienikin muutos ohjastuntumassa voi saada aikaa suuren reaktion hevosen käytöksessä.

2. Miten hevonen opetetaan myötäämään tuntumalle?

Myötääminen tuntumalle on kuin kaksiteräinen miekka. Mikäli hevosen halutaan oppivan välttämään tuntumaa, ohjista kannattaa myödätä aina, kun hevonen myötää. Sen sijaan, jos haluat ratsastaa ohjastuntumalla, ohjista myötääminen opettaa hevosen välttämään ohjastuntumaa, joka taas tarkoittaa sitä, että ohjasotteiden opettaminen on käytännössä mahdotonta, tai ainakin vaikeaa.

3. Eikö hevonen tarvitse koko ajan ohjan tukea? Entä ulko-ohjantuki?

Ei, hevonen ei tarvitse ohjan tukea, mutta tuntumaa kylläkin. Tuntuma kertoo hevoselle missä asennossa sen halutaan kannatella itseään, päätään, kaulaansa, rintakehäänsä jne.
Paljon puhuttu ulko-ohjantuki lienee seurausta siitä, että mikäli ratsastaja vetää sisäohjasta ja heitää ulko-ohjan löysäksi, hevosen kaula ylitaipuu ja sen paino lähtee vastakkaiseen suuntaan. Mahdollisesti ulko-ohjantuella on haluttu välttää tämä tapahtuma. Ulko-ohjalla ei kuitenkaan pidä olla yhtään enempää tuntumaa kuin sisäohjalla.

4. Mitä tarkoittaa neutraali tuntuma?

Neutraali tarkoittaa sitä, että ärsykettä ei ole. Kun hevonen ja ratsastaja ovat oppineet löytämään yhteisen neutraalin tuntuman, se tarkoittaa sitä, että ohjastuntuma ei ole ärsyke, eli se ei saa hevosen liikkumisessa, asennossa tai tunnetilassa mitään muutosta aikaan. Kun ratsastaja muuttaa neutraalia tuntumaa ärsykkeeksi, hevonen pyrkii kohti neutraalia tuntumaa, jolloin se tavoittelee sitä, että ohjastuntuman pysyy samanlaisena koko ajan, askellajista tai liikkeestä riippumatta.

5. Miksi tuntumaa kannattaa harjoitella, jos hevonen osaa myödätä ohjalle?

Tuntuman harjoittelua tulisi tehdä jokainen ratsastuskerta, koska tuntuma muuttuu hevosen tasapainon ja ratsastajan ratsastus- ja tasapainon kehittymisen myötä. Tuntuma saattaa muuttua jopa yhden ratsastuskerran aikana. Hevosen kootessa itseään se muuttuu yhtälailla kuin esim. hevosen väsyessä. On ratsastajan vastuulla tarkkailla ja säätää tuntumaa hevosen mukaan.

6. Miten tuntumaa voi mitata?

Helpoin, muttei ehkei luotettavin mittari on hevonen. Hevonen kertoo eleillään ja etenkin liikkumisellaan siitä, millainen tuntuma kullakin hetkellä on. Hevosen suun avaaminen tai muut konfliktikäytökset ja niiden esiintyminen eivät ole kovinkaan luotettavia merkkejä tuntuman arvoimiseen siitä syystä, että hevonen oppii myös tottumaan ohjista vetämiseen tai kuolaimen aiheuttamaan paineeseen. Toisaalta kaiken konfliktikäytöksen takana ei aina ole ohjista vetävä ratsastaja, vaan vaikea liike, epämiellyttävä asento, epäsopivat varusteet, jonkin muu kipu jne, voivat aiheuttaa mm. kipuilmeitä.

Tuntumaa voi mitata myös tuntumamittarilla. Tuntumanmittaamisen kokemuksista voit lukea lisää täältä:

 http://aadanhevoselamaa.blogspot.fi/2015/07/582-tuntuma-paremmaksi.html

 http://kootussaravissa.blogspot.fi/2015/07/tuntumamittaus.html

 7. Miten tuntuman harjoittelu parantaa ratsastustani?

Ohjien käyttäminen ja niiden käsissä pitäminen ovat ratsastajan kenties tärkeimpiä taitoja. Mikäli tuntuma on epäsymmetrinen tai se hetkittäin on liian voimakas, se tuottaa hevoselle kivunlisäksi tasapaino-ongelmia. Yleisimpiä tuntumaongelmia ovat mm. pukittaminen, epäsymmetrinen liikkuminen (hevonen kaatuu lapa edellä sisään, ei väistä toiseen suuntaan jne).
Tämän lisäksi tuntumaharjoittelun avulla oma istuntasi paranee, koska tuntuman säilyttäminen edellyttää kehonhallintaa.


8. Miten tuntuman harjoittelu vaikuttaa hevoseeni?

 Tuntuman harjoittelu on kaiken ratsastuksen ja tasapainon perusta. Se selkeyttää apujen käyttöä, saa hevosen reagoimaan apuihin nopemmin, rennommin ja ylipäätään liikkumaan aktiivisemmin.

 9. Miksi ohjista vetäminen on vahingollista?

Ohjista vetämisellä on monia vaikutuksia hevoseen, joista vähäisimpänä ei voida pitää sitä kipua, joka jatkuvasti painetta suussa aiheuttava kuolain saa aikaan.
Tämän lisäksi ohjista vetäminen häiritsee hevosen tasapainoa joka suhteessa, se saa aikaan lyhyitä kiireisiä, lähes puoliaskeleita, joita hevonen joutuu ottamaan pysyäkseen pystyssä. Edellämainittujen lisäksi ohjista vetäminen aiheuttaa hevoselle stressiä, jolloin se aikaansaa erilaisia välttämiskäytöksiä, jotka tulevat kenties parhaiten esiin laukassa tehtävissä harjoituksissa, sekä hypätessä. Olethan sinäkin kuullut kuumasta hevosesta?

10. Tarvitseeko minun harjoitella tuntumaa, kun hevoseni on niin herkkä suustaan, etten tarvitse tuntumaa?

Edellinen vastaus viittaa tähän.  Mikäli herkkyydellä tarkoitetaan sitä, että hevonen reagoi pienimpään mahdolliseen tuntumanmuutokseen ratsastajan haluamalla tavalla, rennosti ja samalla aktiivisesti, olet todennäköisesti löytänyt hevosellesi sopivan tuntuman. Mikäli hevonen kiihtyy ohjiin koskettaessa, lisää vauhtia tms, se on merkki hypersensitiivisyydestä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että hevonen on oppinut välttämään ohjien vaikutusta, koska se kokemushistoriansa myötä on oppinut, että ohjiin koskeminen häiritsee sen tasapainoa. Eli tässäkin tapauksessa tuntuman harjoittelusta on ehdottomasti hyötyä.

Ratsastuksen oppijan monta harhaa

Usein ratsastajan oppimista jaotellaan kahteen osaan, varsinaisen ratsastuksen oppimiseen ja sitten tavoitteelliseen valmentautumiseen.  Näin mustavalkoisena minä en näe tätä asiaa, koska toki ratsastuksen oppiminen on tavoitteellista, kuin valmentautuminen pitää sisällään myös ratsastuksen oppimista.

Ensimmäinen askel

Ihan alkuun ratsastajan tulee oppia erilaisia taitoja, jotka liittyvät motorisiin harjoitteisiin, tasapainon kehittymiseen, hevoseen tutustumista lajityypillisine  käyttäytymistarpeineen, sekä oppia oppimaan, yleensä ryhmässä.

Ratsastuskoulussa on (yleensä) ammattitaitoinen, koulutettu opettaja, jolla on riittävä tietotaito hevosesta eläimenä, sekä ihmisestä oppijana. Hyvä ratsastuskouluhevonen on opettajan tärkein työkaveri, koska valitsemalla kullekin oppilaalle juuri sopivan hevosen, hän pystyy tarjoamaan oppilaalle erilaisia oppimisen mahdollisuuksia.

Ensimmäisen askeleen tavoitteena on yleensä oppia hallitsemaan hevosta ja omaa kehoaan eri askellajeissa. (sekä tietysti oppia varustamaan hevonen, oppia ratsastusradan tiet yms)

Ensimmäinen harha

Ratsastuskoulun tuntihevoset ovat hyvin sivistyneitä. Tästä syystä ne ovat erittäin hyviä arvaamaan, mitä vähän samanakaltaiset avut tarkoittavat. Älä siis kuvittele osaavasi ratsastaa, vaikka poni nostaa kulmassa laukan. Se tekee sen monta kertaa viikossa ja pystyisi siihen ilman sinuakin. Itseasiassa koko tunti pyörisi ilman teitä ratsastajia. Niin kovin taitavia ja älykkäitä hevoset tosiaan ovat.

Toinen askel

Riippuen ratsastuskokemusten määrästä (joka yleensä lasketaan vuosissa), ratsastajalla saattaa syntyä tarve oman hevosen hankintaan. Melko usein tätä valintaa perustellaan sillä, että hevosen omistaminen on äärettömän antoisaa, sekä sen ylläpitäminen on yhtä kallista tai halpaa, kuin tunneilla käyminen usean kerran viikossa.

Tässä syntyy toinen harha. Ennen vanhaan, -pari vuosikymmentä sitten - oli turvallista ostaa ensihevoseksi vanha tuntihevonen. Tänä päivänä niitä on kohtalaisen huonosti myynnissä, koska hyvä tuntihevonen on yhtä arvokas, kuin painonsa verran kultaa. Nuori, kokematon hevonen yhdistettynä kokemattomaan ensiomistajaan on huono yhtälö, ellei siihen osaa suhtautua niin, että kaikki kokemukset ovat plussaa. Kolmas harha liittyy siihen, ettei oman hevosen kanssa tarvitsi enää käydä tunneilla. Älä siis kuvittele, että olet käytännössä koskaan valmis hankkimaan sitä ensimmäistä hevosta. Jotain menee pieleen aina.

Kolmas askel

Tämä vaihe käynnistyy välittömästi kun ensimmäisen hevosen kanssa jokin menee pieleen. Se voi liittyä satulan hankintaongelmaan, siihen, että hevosella pysy kengät jalassa, tai se ei pysy täysihoitotallin aidoissa. Yhtä lailla eläinlääkärikammoiset, lastausongelmaiset, ruoka-aikoina oveen potkijat jne vetävät tuoreen hevosen omistajan pinnan kireälle ja lompakon apposen ammolleen.

Harha nro neljä liittyy siihen, että jokainen ammattilainen on oikeassa. Ei muuten ole. Lähtökohtaisesti osaajat erottaa tietäjistä ainakin sen perusteella, että osaaja ei kävele omistajan ylitse ja väitä tietävänsä paremmin kuin muut. Osaaja osaa myöntää, mitä hän osaa ja mitä hän ei osaa. Osaaja osaa ohjata pulassa olevan asiakkaan vielä paremmin tai spesifisemmin osaavan luokse.
Muista, että sinä olet vastuussa tekemistäsi valinnoista. Loppuviimeksi hukkaan heitettyjä euroja voisi kutsua vaikkapa oppirahoiksi.

Neljäs askel
Parin vuoden satularumban, kymmenien klinikkareissujen ja fyssareiden, istuntaopettajien, eläinkouluttajien, verkkokurssien, viidesti vaihdetun tallipaikan jälkeen olet ottanut suuren askeleen, onneksi olkoon.  Olet päässyt tasolle, jossa alkaa tapahtua omatoimista ajattelua. Osaat lukea rivien välistä ja tehdä itse valintoja. Sinulla ei ole tarvetta miellyttää tallinpitäjää sen enempää kuin valmentajaa. Jonka muuten senkin osaat valita itse, eikä sinulla välttämättä ole sosiaalisten paineiden vuoksi pakko osallistua joka kerta ulkomaanihmeen tunnille. Etenkään kun et ymmärrä sanaakaan koko opetuksesta.

Viimeinen harha

Juuri kun luulet, että tiedät vaikka mitä, huomaat kuinka vähän tiedät. Tämän vaiheen voi ottaa joko epätoivolla vastaan tai sitten nähdä kaikki ne mahdollisuudet, jotka sinulle ovat tarjolla. Esimerkiksi uuden hevosen roolissa, jolloin sinulla on kenties mahdollisuus olla tekemättä samoja virheitä, joihin kokemattomampana olet sortunut.

Ammattilaisen harha

Kaikista harhoista tällä on kenties suurimmat seurannaisvaikutukset, koska harhaan astuneen Ammattilaisen toimintatavat siirtyvät suoraan asiakkaalle. Tätä kautta myös ne -ei niin hevosystävälliset - keinot siirtyvät hyväksyttävinä toimintamalleina suoraan kokemattomampien harrastajien työkalupakkiin.

Ei ole lainkaan harvinainen näky, että Ammattilaisen hevonen on pakkokeinoin lastattu, ehkä kengitetty ja sen suhtautuminen ratsastajaan ja apujen käyttöön on hyvin negatiivinen. Ammattilaisen hevonen ei osaa talutusmerkkejä (koska niitä ei tarvita), se ei halua seistä paikoillaan selkäännousussa, ratsastaessa se ehkä viuhtoo hännällään tai heittää kieltä ulos suusta. Ja tämä ei ole mikään ongelma, ei tietenkään Ammattilaiselle. Ai niin, Ammattilaisen hevonen ei tarvitse operanttia koulutusta, eikä oppimisteoriaa - porkkanasta puhumattakaan. Eihän Ammattilaisen hevonen ole eläin lainkaan. Ammattilainen voi tosiaan sanoa kylmän viileästi, ettei oppimisteorialla tai tutkimuksilla ole hänelle väliä. Vähän sama kuin toteaisi, ettei kiinnosta onko maapallo pyöreä...

(toim. huom. Tietenkään kaikkien Ammattilaisten hevosten asiat eivät ole näin ikävästi, mutta on hyvä muistaa, että Ammattilaisuus ei ole tae hevosen lajityypillisten käyttäytymistarpeiden tuntemisesta, sen enempää kuin tae oppimisteorian sisäistämisestä. Pelkkä tieto ei anna sädekehää kenenkään ylle. Tarvitaan myös osaamista ja ymmärrystä.)