keskiviikko 19. elokuuta 2015

Positiivinen vahviste - sitä saa mitä tilaa

Ruokapalkinnon käyttö on noussut yhä yleisemmäksi työkaluksi sekä kouluttamisen, että ratsastuksen apuvälineenä. Tässä muutamia huomioita, joilla voi ehkä välttää mahdollisia karikkoja (joita yleensä jossain vaiheessa vastaan tulee).

Se, mitä vahvistat, lisääntyy:

Alkuun yleensä kouluttajalla on käsitys siitä, mikä käytös on haluttua ja tätä pyritään vahvistamaan. Jos ja kun kriteeriä (vaatimustasoa) nostetaan vähän kerrallaan, koulutus on nopeaa ja toistoja tarvitaan huomattavasti vähemmän, kuin pelkkää negatiivista vahvistetta käyttäen. Kannattaa olla kuitenkin tarkkana siitä, mitä kaikkia kylkiäisiä palkitsemisesta voi seurata.
Näitä voivat olla esim.  hevosen pysähtyminen palkkiomerkistä, ei toivottu palkkion suunta, hevosen aktiivisuuden vähentyminen, huonossa tasapainossa pysähtyminen/liikkeelle lähteminen jne.

Muutaman toiston jälkeen on yleensä havaittavissa, mitä muuta sen toivotun käytöksen lisäksi tulee. Kaikki kylkiäiset eivät tietenkään ole huonoja, vaan hevonen voi toki oppia kylkiäisenä myös paljon hyödyllistä, kuten esim. ehdollistua ruokapalkintoon, oppia luopumaan jne.

Epäsäännöllinen vahvistaminen lisää käytöstä

Ihan totta, mutta tässä kannattaa huomioida se, että mitä enemmän vahvistat jotain tiettyä liikettä/käytöstä  ennenkuin se on lopullisessa muodossaan, on olemassa riski, että hevonen tarjoaa jatkossa "sitä puoliksi valmista". Itse pyrin siirtymään epäsäännölliseen vahvisteeseen vasta, kun käytös on valmis.  Toinen pointti on se, että mitä nuukemmin hevosta palkitaan, sitä todennäköisemmin se tarjoaa niitä käytöksiä/liikkeitä, joista sitä on palkittu. Hevonen siis oppii todellakin laskemaan, mikä on kannattavaa.

Samaan asiaan liittyy uskomus, että hevosta kannattaisi palkita vain yhä vaativammista käytöksistä. Että helposta tehtävästä tulee pieni palkka ja vaikeasta iso palkka. Tässä mennään helposti metsään jo siitä syystä, että hevonen ei osaa (ennen oppimista) arvottaa esim. ratsastusliikkeitä helpoksi tai vaikeaksi. Se, mikä on fyysisesti yhdelle vaikeaa, voi olla toiselle helppoa. Jos toistuvasti palkkio tulee yhä vaikeammasta liikkeestä, sitä vähemmän hevosta motivoi tehdä niitä helppoja liikkeitä. Tästä esimerkkinä vaikkapa tilanne, jossa hevosta palkitaan toistuvasti jättipalkalla kokoamisesta. Muutaman viikon jälkeen kokoaminen on motivoivampaa, kuin esim. keskikäyntiä kävely suoraan.
Epäsäännöllinen vahvistaminen ja ruokapalkinnon laadun vaihtelu koskien kaikkea koulutettavaa säilyttää sekä hevosen motivaation, että pitää sen optimistisena suhteessa kaikkeen tekemiseen.

Ruokapalkinnon käyttäminen on äärettömän tehokasta ja motivoivaa, sekä hevoselle, että ihmiselle, siksi kannattaakin muistaa, että vaikka jokin menisi vähän metsään, sen voi korjata. Tai opettaa jotain uutta tilalle, tai muokata käytöstä. Jos kuitenkin huomaat, että sattumalta tuli opetettua hevoselle jotain ei kovin toivottua, ei hätää, käytös kyllä yleensä sammuu itsekseen, jos siitä ei palkita.