Tänä päivänä on tarjolla teoriaa jos jonkinlaista. Toisinaan se perustuu tutkittuun tietoon, joskus taas ei. Availen tässä muutamia teorioita, jotta itse kukin lukija voi muodostaa oman käsityksensä.
Maalaisjärki
Iänkaiken peräänkuulutettu maalaisjärki auttaa ja pelastaa kaiken ja kaikessa. Maalaisjärjen mukaan hevonen kusettaa, jos se ei tottele ja silloin sitä kannattaa rangaista. Jos se tekee oikein, jätetään se rauhaan.
Maalaisjärjen mukaan urheiluhevonen tietää olevansa kuningas seuraavasta, joten imppaaminen, vatsahaava tai postilaatikoiden pelkääminen ei ole ongelma, koska Gastroguardia löytyy yhtälailla kuten maamme parhaat hierojat ja kengittäjät. Ja huoh, onneksi myös tasaiset, sileät, pienet ja suojaisat tarhat. Urheiluhevonen voi muuten mennä rikki.
LH
Monty Roberts on saatanasta, kuten kaikki muukin narupyörittäminen. Feikkaavat cowboyt, stunttiridaajat ja muut, yhtä tyhjää kaikki. Negatiivisella vahvisteella ei ole mitään virkaa. Eivät ne hevoset kuitenkaan opi. Ja jos oppivat, kärsivät koko loppuelämänsä traumoista, joita paineen kohtaaminen ja sille myötääminen aiheutti.
Naksutinkoulutus
Namit rulettaa. Ilman karkkia olet tylsä, mielenkiinnoton ja oikeasti tässä maassa ei ole kovinkaan montaa ihmistä, joka ihan oikeasti- siis OIKEASTI osaa antaa karkkia oikein, oikealla tavalla ja oikealla hetkellä.
ps. tämä on muuten totta. Kannattaa kokeilla tekemällä oma tutkimussetti:
Ratsasta kentällä/maneesissa 10 kierrosta käyntiä ja pysäytä hevonen aina 5-10 metrin välein. Kaytä ensin pelkkää negatiivista vahvistetta, eli ohjilla/avuilla myötäämistä ja joka toinen kerta huolimattomasti. Laske yhteen, kuinka nopeasti hevonen pysähtyy viimeisen kierroksen aikana.
Ota mukaan ruokapalkkio ja palkitse hevosta täysin sattumanvaraisesti. Välillä hyvästä pysähdyksestä ja välillä huonosta. Laske yhteen, kuinka nopeasti hevonen pysähtyy viimeisen kierroksen aikana. Saatat yllättyä.
maanantai 25. toukokuuta 2015
torstai 14. toukokuuta 2015
Hevonen nojaa ohjaan, vastustaa pidätettä tai muuten vaan on raskas ratsastaa
Nämä ovat yleisimpiä ongelmia joihin valmentaessa törmään. Yhtälailla näillä hakusanoilla löytää tai eksyy blogiini, joten tästä syystä ajattelin tällä kertaa yllättäen pohtia jälleen kerran tuntumaa...
Tuntuma tai ohjastuntuma, ohjastuki - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhtä lailla voitaisiin puhua istuntatuntumasta tai pohjetuntumasta. Jos tuntumaa - ei vaan ohjalla - vaan yleensä, tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, niin ensimmäisten joukossa mieleeni herää sellainen kysymys, että mistä hevonen tietää, milloin minkäkin avun on tarkoitus aiheuttaa reaktio - lisätä käytöstä, vaihtaa askellajia, tehdä siirtyminen askellajin sisällä jne. Ja milloin taas tuntuman on tarkoitus olla neutraali, olla vaan, eikä aiheuttaa mitään reaktiota.
Siihen asti, kunnes ratsastaja kykenee löytämään yhtälailla ohjalla saman utntuman, kuin takapuoli penkissä ja rennot jalat kylkiä pitkin roikkuen ei liene viisasta lisätä painetta ohjiin?
Osaatko sinä arvoida, millaiset mittasuhteet avuillasi on?
Se on oikeastaan aika helppo tarkistaa. Kun nouset satulaan, reagoiko hevosesi siihen, että istut satulassa? Reagoiko se siihen, rentoutat jalkasi? Reagoiko se siihen, että' keräät ohjat tuntumalle?
Jos johonkin edellämainituista vastaat kyllä, tuntuma onkin ehkä hevosen mielestä jotakin muuta kuin neutraali tuntuma.
ps. moni meistä heittää ohjan tai ohjat löysäksi palkkioksi, kuinka moni sen lisäksi irrottaa pohkeet kyljistä ja nousee jalustimille seisomaan?
Tuntuma tai ohjastuntuma, ohjastuki - rakkaalla lapsella on monta nimeä. Yhtä lailla voitaisiin puhua istuntatuntumasta tai pohjetuntumasta. Jos tuntumaa - ei vaan ohjalla - vaan yleensä, tarkastellaan kokonaisvaltaisesti, niin ensimmäisten joukossa mieleeni herää sellainen kysymys, että mistä hevonen tietää, milloin minkäkin avun on tarkoitus aiheuttaa reaktio - lisätä käytöstä, vaihtaa askellajia, tehdä siirtyminen askellajin sisällä jne. Ja milloin taas tuntuman on tarkoitus olla neutraali, olla vaan, eikä aiheuttaa mitään reaktiota.
Siihen asti, kunnes ratsastaja kykenee löytämään yhtälailla ohjalla saman utntuman, kuin takapuoli penkissä ja rennot jalat kylkiä pitkin roikkuen ei liene viisasta lisätä painetta ohjiin?
Osaatko sinä arvoida, millaiset mittasuhteet avuillasi on?
Se on oikeastaan aika helppo tarkistaa. Kun nouset satulaan, reagoiko hevosesi siihen, että istut satulassa? Reagoiko se siihen, rentoutat jalkasi? Reagoiko se siihen, että' keräät ohjat tuntumalle?
Jos johonkin edellämainituista vastaat kyllä, tuntuma onkin ehkä hevosen mielestä jotakin muuta kuin neutraali tuntuma.
ps. moni meistä heittää ohjan tai ohjat löysäksi palkkioksi, kuinka moni sen lisäksi irrottaa pohkeet kyljistä ja nousee jalustimille seisomaan?
maanantai 11. toukokuuta 2015
Huuhaata vaiko muuten vaan humpuukia?
Homeopatia on huuhaata ja niin on muuten bemeröintikin. Samaan kastiin menevät muut vaihtoehtoiset menetelmät, kuten osteopatia, naprapatia, jouhianalyysit ja energiahoidot. Puhumattakaan sokeroinnista, kaalihauteista tai jalkojen kylmäämisestä...
Tutkimuksia tehdään, mutta ne ovat lähestulkoon aina puolueellisia. Eivätkä ne kerro kuin puoli totuutta. Sellaista huuhaata ei kannata ostaa. Ainakaan viattomalle eläimelle -hevoselle, joka on kykenemätön suojautumaan kaikenmaailman puoskareita vastaan.
Istuntaopetus, oli se sitten pilatesta tai ceeärrää on faktaa. Onhan joku joskus todennut, että a. hengittäminen on kannattavaa ja että b. jos et putoa, olet tasapainossa.
Se, mikä ei ole huuhaata tai humpuukia on tunteella ratsastaminen. Kaikki joko menee putkeen tai ei mene. Hevonen joko nostaa laukan, pysähtyy tai tekee piffiä. Ainakin joskus. Ehkä. Silloin kun ratsastaja hengitti oikein. Tai ehkä se johtuikin oikeanasuuntaisista ajatuksista. Tai jostain. Ei voi tietää. Mutta sitä ei saa kyseenlaistaa.
Mitä tulee hevosten oppimiskykyyn, kyse on humpuukista. Jokaisessa tutkimuksessa on liian pieni otanta tai ne olivat väääränrotuisia. Tai sitten kouluttaja ei ollutkaan riittävän taitava ja asiantunteva. Tai olosuhteissa oli vikaa. On aivan yhdentekevää, että hevosten oppimista on tutkittu suhteellisen paljon (tähän kohtaan laittaisin teille lähdeluettelon, mutten jaksa, löydätte niitä lähteitä itsekin, jos olette ahkeria ja asiasta kiinnostuneita) ja tiettyjä oppimisen lainalaisuuksia huomioonottaen hevonen joko oppii nopeasti tai sitten ei. Se joko motivoituu tai sitten ei. Porkkanansyöttö on huijausta, epäreilua ja sitä paitsi hevoset ryhtyvät puremaan kaikkia vastaantulevia tyyppejä.
Tästä huolimatta tai johtuen hevosten kouluttaminen, sekä ratsastuksen opettaminen pitkälti perustuu vuosikymmenten takaisiin fraaseihin: sen pitää totella nyt, tai taivuta enemmän ulkopohkeella sisäpohkeen ympärille, istu syvemmälle tai muista säilyttää ulko-ohjan tuki. Siis mitä? Tämä perustuu mihin? Siihen samaan, mihin johtajuusajattelukin? Jos on lauma hevosia a ja b. Laumassa a joku jallittaa kaveria aina heinäaikaan, se on johtaja, joka todennäköisesti haluaa b. kalifiksi kalifin paikalle, eli ihmisen tilalle laiskottelemaan, sitä kannattaa siis pitää silmällä ja varmuuden vuoksi simputtaa aina silloin tällöin. Jos se ei ole vielä sitä tehnyt, on se ainakin ajatellut... Laumassa b on viisi hevosta, joista kaikki ovat rauhallisia ja sopuisia myös ruoka-aikaan. Ne ovat selkeästi opitusti avuttomia ja sulkeutuneita. Mistään muusta ei voi olla kyse.
Mikä ällistyttävintä, tämä hevosten välinen huuhaa-meininki vaikuttaa niiden suhtautumiseen ihmiseen, satulaan ja laukannostoon. Olkaa siis varuillanne, hevoset ovat liki yhtä huuhaatyyppejä kuin osa ihmisistä.
Tutkimuksia tehdään, mutta ne ovat lähestulkoon aina puolueellisia. Eivätkä ne kerro kuin puoli totuutta. Sellaista huuhaata ei kannata ostaa. Ainakaan viattomalle eläimelle -hevoselle, joka on kykenemätön suojautumaan kaikenmaailman puoskareita vastaan.
Istuntaopetus, oli se sitten pilatesta tai ceeärrää on faktaa. Onhan joku joskus todennut, että a. hengittäminen on kannattavaa ja että b. jos et putoa, olet tasapainossa.
Se, mikä ei ole huuhaata tai humpuukia on tunteella ratsastaminen. Kaikki joko menee putkeen tai ei mene. Hevonen joko nostaa laukan, pysähtyy tai tekee piffiä. Ainakin joskus. Ehkä. Silloin kun ratsastaja hengitti oikein. Tai ehkä se johtuikin oikeanasuuntaisista ajatuksista. Tai jostain. Ei voi tietää. Mutta sitä ei saa kyseenlaistaa.
Mitä tulee hevosten oppimiskykyyn, kyse on humpuukista. Jokaisessa tutkimuksessa on liian pieni otanta tai ne olivat väääränrotuisia. Tai sitten kouluttaja ei ollutkaan riittävän taitava ja asiantunteva. Tai olosuhteissa oli vikaa. On aivan yhdentekevää, että hevosten oppimista on tutkittu suhteellisen paljon (tähän kohtaan laittaisin teille lähdeluettelon, mutten jaksa, löydätte niitä lähteitä itsekin, jos olette ahkeria ja asiasta kiinnostuneita) ja tiettyjä oppimisen lainalaisuuksia huomioonottaen hevonen joko oppii nopeasti tai sitten ei. Se joko motivoituu tai sitten ei. Porkkanansyöttö on huijausta, epäreilua ja sitä paitsi hevoset ryhtyvät puremaan kaikkia vastaantulevia tyyppejä.
Tästä huolimatta tai johtuen hevosten kouluttaminen, sekä ratsastuksen opettaminen pitkälti perustuu vuosikymmenten takaisiin fraaseihin: sen pitää totella nyt, tai taivuta enemmän ulkopohkeella sisäpohkeen ympärille, istu syvemmälle tai muista säilyttää ulko-ohjan tuki. Siis mitä? Tämä perustuu mihin? Siihen samaan, mihin johtajuusajattelukin? Jos on lauma hevosia a ja b. Laumassa a joku jallittaa kaveria aina heinäaikaan, se on johtaja, joka todennäköisesti haluaa b. kalifiksi kalifin paikalle, eli ihmisen tilalle laiskottelemaan, sitä kannattaa siis pitää silmällä ja varmuuden vuoksi simputtaa aina silloin tällöin. Jos se ei ole vielä sitä tehnyt, on se ainakin ajatellut... Laumassa b on viisi hevosta, joista kaikki ovat rauhallisia ja sopuisia myös ruoka-aikaan. Ne ovat selkeästi opitusti avuttomia ja sulkeutuneita. Mistään muusta ei voi olla kyse.
Mikä ällistyttävintä, tämä hevosten välinen huuhaa-meininki vaikuttaa niiden suhtautumiseen ihmiseen, satulaan ja laukannostoon. Olkaa siis varuillanne, hevoset ovat liki yhtä huuhaatyyppejä kuin osa ihmisistä.
torstai 7. toukokuuta 2015
Tule tuntumalle ja tasapainoon osa 1.
Tuntuma vai tuki. Tuelle vaiko tuntumalle. Tasapainossa vaiko tasan painossa. Kumpi tukee kumpaa, hevonen ratsastajaa, vaiko ratsastaja hevosta?
Suuri osa ratsastuksen opetuksesta ja valmentamisesta perustuu erilaisiin mielikuviin. Löytyy pitkiä jalkoja kohtii maata, keskustaa joka ylläpitää asentoa ja tukee rankaa, on myös olemassa mielen ja tunteen tilaa, jotka nekin vaikuttavat merkittävästi kaikkeen. Sekä ratsastajassa, että hevosessa.
Tarjolla on myös erilaisia keinoja hahmottaa hevosen lihaksiston venyvyyttä, joustavuutta, taipuisuutta jne. mutta suurin osa näistä tarjoaa mutuperäistä lähestymistapaa hahmottaa hevosen liikkumista suhteessa ihmiseen.
Yhtälailla ratsastajan vinouksia pyritään korjamaan, oikomaan, rentouttamaan jne, riippumatta siitä, ovatko hevonen ja ratsastaja sopusuhtaisia toisiinsa nähden, jos ovat eivät ole, niin kuka tai mikä sen määrittelee? Onko satula, sen istuin tai vaikkapa hevosen tapa liikkua optimaalinen suhteessa ratsastajaan. Kuka tämän voi määritellä?
Milloin viimeksi sinä olet määritellyt istuntaasi tai apujen käyttöäsi suhteessa hevoseen? ja miten?
Suuri osa ratsastuksen opetuksesta ja valmentamisesta perustuu erilaisiin mielikuviin. Löytyy pitkiä jalkoja kohtii maata, keskustaa joka ylläpitää asentoa ja tukee rankaa, on myös olemassa mielen ja tunteen tilaa, jotka nekin vaikuttavat merkittävästi kaikkeen. Sekä ratsastajassa, että hevosessa.
Tarjolla on myös erilaisia keinoja hahmottaa hevosen lihaksiston venyvyyttä, joustavuutta, taipuisuutta jne. mutta suurin osa näistä tarjoaa mutuperäistä lähestymistapaa hahmottaa hevosen liikkumista suhteessa ihmiseen.
Yhtälailla ratsastajan vinouksia pyritään korjamaan, oikomaan, rentouttamaan jne, riippumatta siitä, ovatko hevonen ja ratsastaja sopusuhtaisia toisiinsa nähden, jos ovat eivät ole, niin kuka tai mikä sen määrittelee? Onko satula, sen istuin tai vaikkapa hevosen tapa liikkua optimaalinen suhteessa ratsastajaan. Kuka tämän voi määritellä?
Milloin viimeksi sinä olet määritellyt istuntaasi tai apujen käyttöäsi suhteessa hevoseen? ja miten?
maanantai 4. toukokuuta 2015
Hyvät, pahat ja muuten vaan rumat
Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä se, kuinka meillä hevosihmisillä on tapana
a. liioitella yleensä aina
b. puhua muista pahaa selän takana
Näiden lisäksi:
c. vastakkain asettelu on suorastaan välttämätöntä
d. ihan kuulopuheet tai oletukset riittävät ihmisen tai hänen tekojensa tuomisemiseen ja julkiseen nöyryytykseen.
Kun pari vuosikymmentä sitten lh, eli pahapaha luonnollinen hevostaito nosti päätään, olivat kaikki narunpyörittelijät osaamattomia pellejä. Jos toimit toisin kuin muut, olet naurettava, eikö toiminnassasi ollut mitään järkeä. Sittemmin operantin kouluttamisen yleistyttyä on ihan todettu, tutkitusti,- ajattella - sitäkin on tutkittu, että ei se lh sittenkään ollut ehkä niin kovin hevosystävällistä. Tai onhan se sitä verrattuna tuttuun ja turvalliseen kaksnelkkiin.
Mistä tässä oikeastaan onkaan kyse?
Siitä, että maailmankuvamme edellyttää hyvät ja pahat vastakkain asettelua vaiko siitä, että kaikki se, mikä on meille vierasta tai muuten vaan käsittämätöntä näyttäytyy aina roolissa, johon emme halua edes tutustua.
Siitä, että uusien asioiden ja/tai lähestymistapojen ilmaantuminen näköpiiriin osoittaa oman tietämättömyyden tai laiskuuden opiskella uutta ja sen myötä se lähtökohtaisesti täytyy olla väärin.
Tai kenties siitä, että niin pitkään kuin hevosurheilurintamalla voidaan puhua tunteesta ja oivalluksesta, kehonkielestä ja sen hallinnasta, kaikki onnistuminen ja yhtä lailla epäonnistuminen säilyy mystisenä. Onnenkantamoisena, johon varsinaisesti ei ihmisellä, sen enempää kuin hevosella ole osaa eikä arpaa. Jos jotakin asiaa on tutkittu, on siinä tutkimuksessa unohdettu jotakin oleellista. Tai siinä on liian pieni otanta. Tai sitten siinä on mitattu vääriä asioita. Tai sitten se muuten vaan ei ole riitävän relevanttia verrattuna mutuun, joka on aina hyvä. Aina oikeassa. Ainakin se mielipideasia.
Kun ratsastuksesta puhutaan urheiluna, on melko ällistyttävää huomata, kuinka paljon lajissa pelataan mutulla. Jos jääkiekkomaalivahti ei onnistu torjumaan kiekkoa, hänen toimintaansa videoidaan analysoidaan, puretaan, suunnitellaan, muutetaan se, mikä on tarpellista. Sitten harjoitellaan, analysoidaan, harjoitellaan, muutetaan suunnitelmaa, analysoidaan jne. Sama pätee käytännössä kaikkiin muihin lajeihin. Mutta ei ratsastukseen, koska siinä on kyse aina tunteesta. Oli se tunne sitten kuinka oikeassa tai ei.
Suomen kokoinen pieni maa on tekemässä historiaa. Sekin on lähtökohtaisesti tietysti väärin, koska joku tienaa siksi, että 4 YourHorse- tapahtuma järjestetään. Kuten ne hemmetin esiintyjätkin saattavat saada työstään korvauksen. Auts. Mutta lokakuussa Suomessa nähdään hyvinvointifoorumi, joka on kerännyt eri alojen ja eri koulukuntien edustajia pohtimaan ja keskustelemaan siitä, mikä on hevosen parhaaksi. Ja sitä kautta jokaisen hevosenomistajan parhaaksi. Tässä on eturivin paikka osallistua ainutlaatuiseen tapahtumaan, jotta jälkikäteen ei tarvitse spekuloida oliko ulkomaalainen parempi kuin kotimainen tai osasiko kukkahattu tehdä jonkin paremmin kuin lännenratsastaja. Tällainen tapahtuma ei voi olla mahdollista monessa muussa maassa. Meillä se on ja ollaan siitä ylpeitä. Tässä on mahdollisuus osallistua, saada lisää tietoa ja ymmärrystä. Mahdollisuus muodostaa mielipiteitä ja vertailla. Hevosen parhaaksi.
http://www.helsinkihorseshow.fi/ajankohtaista.php?s=4yourhorse-foorumin-ohjelma#.VUd2pmakHuQ
a. liioitella yleensä aina
b. puhua muista pahaa selän takana
Näiden lisäksi:
c. vastakkain asettelu on suorastaan välttämätöntä
d. ihan kuulopuheet tai oletukset riittävät ihmisen tai hänen tekojensa tuomisemiseen ja julkiseen nöyryytykseen.
Kun pari vuosikymmentä sitten lh, eli pahapaha luonnollinen hevostaito nosti päätään, olivat kaikki narunpyörittelijät osaamattomia pellejä. Jos toimit toisin kuin muut, olet naurettava, eikö toiminnassasi ollut mitään järkeä. Sittemmin operantin kouluttamisen yleistyttyä on ihan todettu, tutkitusti,- ajattella - sitäkin on tutkittu, että ei se lh sittenkään ollut ehkä niin kovin hevosystävällistä. Tai onhan se sitä verrattuna tuttuun ja turvalliseen kaksnelkkiin.
Mistä tässä oikeastaan onkaan kyse?
Siitä, että maailmankuvamme edellyttää hyvät ja pahat vastakkain asettelua vaiko siitä, että kaikki se, mikä on meille vierasta tai muuten vaan käsittämätöntä näyttäytyy aina roolissa, johon emme halua edes tutustua.
Siitä, että uusien asioiden ja/tai lähestymistapojen ilmaantuminen näköpiiriin osoittaa oman tietämättömyyden tai laiskuuden opiskella uutta ja sen myötä se lähtökohtaisesti täytyy olla väärin.
Tai kenties siitä, että niin pitkään kuin hevosurheilurintamalla voidaan puhua tunteesta ja oivalluksesta, kehonkielestä ja sen hallinnasta, kaikki onnistuminen ja yhtä lailla epäonnistuminen säilyy mystisenä. Onnenkantamoisena, johon varsinaisesti ei ihmisellä, sen enempää kuin hevosella ole osaa eikä arpaa. Jos jotakin asiaa on tutkittu, on siinä tutkimuksessa unohdettu jotakin oleellista. Tai siinä on liian pieni otanta. Tai sitten siinä on mitattu vääriä asioita. Tai sitten se muuten vaan ei ole riitävän relevanttia verrattuna mutuun, joka on aina hyvä. Aina oikeassa. Ainakin se mielipideasia.
Kun ratsastuksesta puhutaan urheiluna, on melko ällistyttävää huomata, kuinka paljon lajissa pelataan mutulla. Jos jääkiekkomaalivahti ei onnistu torjumaan kiekkoa, hänen toimintaansa videoidaan analysoidaan, puretaan, suunnitellaan, muutetaan se, mikä on tarpellista. Sitten harjoitellaan, analysoidaan, harjoitellaan, muutetaan suunnitelmaa, analysoidaan jne. Sama pätee käytännössä kaikkiin muihin lajeihin. Mutta ei ratsastukseen, koska siinä on kyse aina tunteesta. Oli se tunne sitten kuinka oikeassa tai ei.
Suomen kokoinen pieni maa on tekemässä historiaa. Sekin on lähtökohtaisesti tietysti väärin, koska joku tienaa siksi, että 4 YourHorse- tapahtuma järjestetään. Kuten ne hemmetin esiintyjätkin saattavat saada työstään korvauksen. Auts. Mutta lokakuussa Suomessa nähdään hyvinvointifoorumi, joka on kerännyt eri alojen ja eri koulukuntien edustajia pohtimaan ja keskustelemaan siitä, mikä on hevosen parhaaksi. Ja sitä kautta jokaisen hevosenomistajan parhaaksi. Tässä on eturivin paikka osallistua ainutlaatuiseen tapahtumaan, jotta jälkikäteen ei tarvitse spekuloida oliko ulkomaalainen parempi kuin kotimainen tai osasiko kukkahattu tehdä jonkin paremmin kuin lännenratsastaja. Tällainen tapahtuma ei voi olla mahdollista monessa muussa maassa. Meillä se on ja ollaan siitä ylpeitä. Tässä on mahdollisuus osallistua, saada lisää tietoa ja ymmärrystä. Mahdollisuus muodostaa mielipiteitä ja vertailla. Hevosen parhaaksi.
http://www.helsinkihorseshow.fi/ajankohtaista.php?s=4yourhorse-foorumin-ohjelma#.VUd2pmakHuQ
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)