maanantai 2. maaliskuuta 2015

Eihän mukavat ihmiset lyö hevosia? Eiväthän?

Olen valvonut viime yön. Ensin päätin, että lähden fb:stä lopullisesti, koska en jaksa nähdä päivästä toiseen eläinrääkkäyskuvia, milloin on kyseessä nälkiintyneet naudat, koiratappeluissa raadellut, joukkohautoihin piilotettuja äitejä lapsineen. En kestä. Minulla on tunteet muiden kanssaihmisten tavoin ja itku pääsee, kun näen viattomien kiusaamista, pahoinpitelyä ja väkivaltaa. Olen varmasti nössö ja liian kiltti, mutta haluan olla sellainen.  Sitten näin sen eilen. Voin kuvailla ja kertoa mitä tunteita sen kolmen ja puolen minuutin näkeminen herätti. Pahoinvointia, kyllä, fyysistä pahoinvointia, itkua, kuvotusta, suuttumusta, vihaa, pelkoa ja lopulta toivottomuutta.

Olen viimeiset kolme vuotta tehnyt paljon yhteistyötä kilparatsastajien ja lajiliiton kanssa. Nautin jopa vuonna 2013 olympiavalmentajasopimuksesta paralympiaratasastajan henkilökohtaisena valmentajana. Olen uskonut, että maailma muuttuu ja ihmiset oppivat, kun heitä opetetaan, tarjotaan hevosystävällinen tapa opettaa, jaetaan tietoa hevosesta oppijana jne.

Valmentajakoulutuksessa kerrotaan kyllä, miten tärkeä on oikea istunta ja valmennussuunnitelma ja kilpailusääntöjen ulkoa opettelu. Kerrotaan urheilijan psyykkisestä valmennuksesta ja hevosen kunnon rakentamisesta, kilpailukäyttäytymiseen. MUTTA, missään vaiheessa ei puhuta siitä, miten hevonen oppii. Se taitaa olla liian vaikeaa omaksua ja ymmärtää, että hevonen on ajatteleva, tunteva eläin, joka selkeästi oppii nopeammin kuin ihminen. Ja sitten, tosiaan sitten näen videon, jossa piaffimestari repii ja lyö hevosta. Tässä jäljempänä kerron teille, mitä siinä videossa tapahtuu, mutta jatkan vielä tästä tovin.

Se, että piaffimestari on mukava kaveri ja sillä on sokeria taskussa ei pyyhi pois sitä mitä videolla oleva hevonen kokee. Mikäli hevosen omistaja katsoi tarpeelliseksi hevosensa kohtelun, hän syyllistyy yhtä pahaan tekoon kuin raipanheiluttaja. Mestari. Se, että ihmisiä ja heidän tekojaan ei saa tuomita, kertoo vallitsevasta kulttuurista, jota olen kritisoinut runsaalla kädellä aiemminkin. Enkä turhaan. Jos kyseessä olisi minkä tahansa muun eläimen väkivaltainen kohtelu, se tuskin pääsisi näin pitkälle. Hevonen on kuitenkin kohtalaisen helppo pelotella olemaan vastustelematta ja sitä tämä piaffimestari käytti hyväkseen.

Video alkaa siitä, että mestari taluttaa hevosta vasemmassa kierroksessa kohti nurkkaa, johon hevonen ei halua mennä. Ensimmäisten sekuntien aikana hevosen käytöksestä näkee, että sillä on jo kokemus. Ikävä kokemus. Koska hevonen haluaa vältellä ko. paikkaa, jossa se tietää pahoinpitelyn tapahtuvan, sitä pitää kurittaa, eli lyödä.  Nooh, koska hevonen edelleen vastustaa, sitä lyödään uudelleen. Lopulta mestari saa hevosen ahdistettua nurkkaan ja mitä siinä sitten tapahtuu n 2 minuutin ajan? Ohjista repimistä, raipalla läiskimistä ja sohimista, mestarin kehonliikkeillä pelottelua. Ja mitä tekee hevonen. Alkuun se yrittää päästä nurkasta pois ja sen ajan se koittaa etupainoisena potkia raippaa kauemmas, kun tämä ei onnistu, se kokeilee nostaa etuosaa ylös (tämä kohta oli AINOA, jossa tapahtui mitään edes siihen suuntaan viittavaa, että jotain koottua liikettä oltaisiin edes hakemassa!!!!!) mutta, mestari kiskaisi hevosen pään alas välittömästi, sekä räpsiminen ja läpsiminen jatkui. Kerran hevonen onnistui karkaamaan pois nurkasta, mutta se luonnollisesti palautettiin sille kuuluvalle paikalle oitis.  Se, mitä videolla ei tapahtunut: hevonen ei ollut rento se ei ollut  aktiivinen, saati koottu, se ei ollut suora, eikä se ollut lähelläkään tekemässä piaffia. Se, mitä siinä sen sijaan tapahtui, hevonen oppi lopulta olemaan tekemättä mitään. Ja se oppi sen siksi, että vaikka se kokeili mitä tahansa, se ei saanut vahvistetta, ei myötäystä saati mitään muutakaan.

Tämä ei ollut mitään kouluttamista, vaikka mestarilla mielestään systeemi onkin. Jokainen, joka on käynyt alkeiskurssin hevosen oppimisesta, tietää, että mitään uutta asiaa ei opeteta tuollaisessa mielentilassa, ei pakottamalla, eikä kahta-kolmea minuttia kerrallaan. Se, mitä tuolle hevoselle jäi käpälään on taatusti pelko ihmistä kohtaan. Piaffia se ei ainakaan oppinut.

Mikäli tämä oli Suomen kouluratsastuksen viimeinen toivo kohti olympialaisia, on näkymä surkea. Mikäli ihmiset pahoittavat mielensä tästä keskustelusta ja nousevat barrikaadeille puolustamaan mestaria, tilanne on vielä surullisempi. Se nimittäin kertoo totuuden heistä, joita itseeän hevosrakkaiksi väittävät.  Tällaisissa hetkissä jyvät erottuvat akanoista ja ihmisten motiivit paljastuvat. Heitän siis haasteen, jos jonkun ratsastajan ura on piaffin opettamisesta kiinni, niin ennekuin osallistut ko. mestarin huhtikuun kurssille, kilauta, voin opettaa ihan ilmaiseksi sulle, miten toi tehdään ilman väkivaltaa ja pelottelua. Etkö usko? Ei sitten, kannattaa mieluummin jatkaa vanhaan malliin, kuin ottaa riski, että olisin oikeassa ja sinä väärässä?

Tämä on viimeinen hetki pelastaa itsensä, tulla ulos kaapista ja myöntää, erehdyin. Tämä ei nimittäin jää tähän. Suomi pääsi eilen viimeinkin maailmankartalle, kun EPONA.tv julkaisi videon. Tämä on häpeä, suuri häpeä meille. Koko ratsastuskansalle. 

Vielä videoon, järkyttävin kohta videolla tulee ihan loppupuolella, kun hevonen on kaiken kiusaamisen ja pahoinpitelyn jäljiltä toimintakyvytön, eikä siten pysty syömään tarjottua makupalaa. Se, kuinka teatraalisesti mestari nojaa hevoseen jalat ristissä kertoo sitä, ettei hänellä ole pienintäkään hajua siitä mitä hän juuri teki. Ei mitään ymmärrystä. Mestari.

 Jokainen, joka pystyy jotenkin selittämään ja hyväksi kääntämään tuon surulliset kolme ja puoli minuuttia, sietäisi katsoa peiliin ja hävetä. Minua hävettää jokaisen heistä puolesta.

2 kommenttia:

  1. Täydellinen teksti. Mulle on se ja sama oppiiko hevoseni esim kulkemaan peräänannossa (ok, se osaa kyllä, ja ratsastettu muovikuolaimella), tärkeintä on hevosen sydämen voittaminen, sen luottamuksen, ystävyyden ja rakkauden ansaitseminen. Hevonen on rehellinen ja lempeä sekä yrittää ihmisen vuoksi kaikkensa, mutta kehittämisen tulee tapahtua sen henkisen kapasiteetin, rakenteen ja luonteen asettamissa raameissa.

    VastaaPoista