tiistai 3. maaliskuuta 2015

Uskallatko luottaa näkemääsi?

Kautta historian ihmiset ovat tehneet tekoja, joita puolustellaan ja selitellään. Tämän on mahdollistanut se, me ihmiset olemme laumaeläimiä ja meillä on suuri tarve puolustaa omiamme. Omaa piiriämme. Se, mikä on meille tuttua ja turvallista, on kuin pyhä lehmä, jonka kritisoiminen herättää valtavat defenssit. On ikävää olla väärässä, mutta kurjempaa on joutua myöntämään se.

Jotta joskus olisi rohkeutta ja taitoa tarkastella asioita ihan vain asioina, se vaatii sekä objektiivisuutta, että myös harjaantunutta käsitystä siitä, mikä on oleellista. Kun tarkkailemme hevosen käytöstä ja tunnetilaa, saattaa unohtua (toivottavasti kuitenkaan ei!) ihan perusteet lajityypillisista ominaisuuksista, joihin kuuluu esim. se,että hevonen on pakoeläin. Ja pakoeläimen pelottelu on ihan pahimmasta päästä, mitä koulutustilanteessa voi tapahtua. Oman mielipiteen ja käsityksen muuttaminen ei käy hetkessä, koska ympäristön paine ja totutut tavat pitävät meitä kynsissämme. 

Koulutustilanteessa on tärkeää, että hevonen tietää, mitä siltä halutaan. Hevonen ei ole kovin hyvä arvaamaan, ellei arvaamista tehdä sille helpoksi. Nyrkkisääntönä voisi olla vaikkapa että, aloita niin pienestä ja niin alusta harjoitus, että pääset vahvistamaan sitä 5-10 sekunnin välein. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pyytäminen lopetetaan HETI, kun hevonen tekee edes jotain halutun suuntaista. Jos sellaista ei ole havaittavissa kymmeniin sekunteihin, saati minuutteihin on tehtävä sille liian vaikea. Muista myös tauottaa harjoitukset. Useita minuutteja kestävä harjoittelu jo itsessään tuottaa stressiä, eli pieniä paloja tiheästi.

Meidän ihmisten kannalta on hyvä pitää mielessä, että se mitä vahvistat, lisääntyy. Millaisessa tunnetilassa haluamme jatkossa tehdä asioita hevosemme kanssa. Ja kilpaileville ratsastajille muistutus, millaisen tunnetilan haluat jatkossa välittää ratsastuksestasi tuomareille ja yleisölle. Kun tämän on sisäistänyt, ei olekaan kovin vaikea pitää kaikessa treenaamisessa kriteeri sillä tasolla, että tunnetila säilyy mieleisenä. Sitten vaan harjoittelemaan!

Koko eilisen päivän kestänyt keskustelu koskien ulkomaalaisen valmentajan koulutusta sai ihmiset heittämään sen sorttisia aivopieruja, etten ollut uskoa lukemaani: "Ei sillä raipalla lyöty, tulkitset näkemääsi väärin", "Hän on todella lempeä ja palkitsee usein".  Ei kertaakaan videon aikana toim.huom. "Ei tämä ole mitään väkivaltaa!" Mitä??? Missä pullossa kasvaneet ihmiset julkeavat kieltää näkemäni? Miten voi olla mahdollista, että joku on jo niin kyynistynyt, tunteeton, empatian puutteinen, ettei näe: 1. hevosta revitään ohjilla, 2. hevosta lyödään, 3. hevonen pelkää, 4. 3 minuuttia ja 40 sekuntia on silkkaa keskiaikaista eläimen kiusaamista vailla päämäärää tai mitään muutakaan funktiota.  Jos tosiaan on nyt sitten niin, että joku ei tätä näe, eikä tosiaan mitenkään voi ymmärtää syntynyttä kohua niin tässä bloggauksen lopussa on muutama harjoitteluvinkki tulevia salavideota ajatellen.

PS. se 3.40 on ihan riittävä aika muodostaa käsitys näkemästään. Koulutuomarit tekevät sitä ihan yhtenään. Muodostavat eri liikeitä seuraamalla kokonaiskuvan hevosen ja ratsastajan taidoista, askellajeista ym. Tätä videota katsoessa ei tarvinnut keskittyä kuin kiusaamisen seuraamiseen. Mitään muuta se ei pitänyt sisällään.
Lopuksi vielä, vaikka näkökulmat voisivat olla vastakkaisia, toiselle puolelle kurkistaminen on joskus ihan terveellistä. Jos ei minkään muun vuoksi, niin se mahdollistaa oman sisäisen keskustelun. Haluanko minä tätä? Miltä tämä minusta tuntuu? Miltä tämä tuntuu hevosesta?

Laitan tähän muutaman linkin katsottavaksi. Suosittelen laittamaan äänet pois, jotta olisi mahdollista tarkastella, tutkia, pohtia ja tunnustella, mitä näkeminen itsessään herättää. Reiluuden vuoksi olen valinnut lyhyitä pätkiä, jotta jokainen voisi harjoittaa näkemistä myös kovin lyhyessä ajassa.

Annan tässä muutaman vinkin, jotka saattavat auttaa kärryille pääsyssä:

1. Millainen tunnetila kyseisellä videolla vallitsee?
2. Saatko kiinni jujusta, mitä siinä on tarkoitus tapahtua?
3. Näyttääkö siltä, että hevonen saa juonesta kiinni?
4. Miltä sinusta tuntuu katsoa ko. videonpätkää?

Olkaa hyvät!

https://www.youtube.com/watch?v=JwyHqmsAXRs

https://www.youtube.com/watch?v=SGuy54P2zfU

https://www.youtube.com/watch?v=DnnQt2mjPiQ

https://www.youtube.com/watch?v=eoUl-jE8wxU

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Eihän mukavat ihmiset lyö hevosia? Eiväthän?

Olen valvonut viime yön. Ensin päätin, että lähden fb:stä lopullisesti, koska en jaksa nähdä päivästä toiseen eläinrääkkäyskuvia, milloin on kyseessä nälkiintyneet naudat, koiratappeluissa raadellut, joukkohautoihin piilotettuja äitejä lapsineen. En kestä. Minulla on tunteet muiden kanssaihmisten tavoin ja itku pääsee, kun näen viattomien kiusaamista, pahoinpitelyä ja väkivaltaa. Olen varmasti nössö ja liian kiltti, mutta haluan olla sellainen.  Sitten näin sen eilen. Voin kuvailla ja kertoa mitä tunteita sen kolmen ja puolen minuutin näkeminen herätti. Pahoinvointia, kyllä, fyysistä pahoinvointia, itkua, kuvotusta, suuttumusta, vihaa, pelkoa ja lopulta toivottomuutta.

Olen viimeiset kolme vuotta tehnyt paljon yhteistyötä kilparatsastajien ja lajiliiton kanssa. Nautin jopa vuonna 2013 olympiavalmentajasopimuksesta paralympiaratasastajan henkilökohtaisena valmentajana. Olen uskonut, että maailma muuttuu ja ihmiset oppivat, kun heitä opetetaan, tarjotaan hevosystävällinen tapa opettaa, jaetaan tietoa hevosesta oppijana jne.

Valmentajakoulutuksessa kerrotaan kyllä, miten tärkeä on oikea istunta ja valmennussuunnitelma ja kilpailusääntöjen ulkoa opettelu. Kerrotaan urheilijan psyykkisestä valmennuksesta ja hevosen kunnon rakentamisesta, kilpailukäyttäytymiseen. MUTTA, missään vaiheessa ei puhuta siitä, miten hevonen oppii. Se taitaa olla liian vaikeaa omaksua ja ymmärtää, että hevonen on ajatteleva, tunteva eläin, joka selkeästi oppii nopeammin kuin ihminen. Ja sitten, tosiaan sitten näen videon, jossa piaffimestari repii ja lyö hevosta. Tässä jäljempänä kerron teille, mitä siinä videossa tapahtuu, mutta jatkan vielä tästä tovin.

Se, että piaffimestari on mukava kaveri ja sillä on sokeria taskussa ei pyyhi pois sitä mitä videolla oleva hevonen kokee. Mikäli hevosen omistaja katsoi tarpeelliseksi hevosensa kohtelun, hän syyllistyy yhtä pahaan tekoon kuin raipanheiluttaja. Mestari. Se, että ihmisiä ja heidän tekojaan ei saa tuomita, kertoo vallitsevasta kulttuurista, jota olen kritisoinut runsaalla kädellä aiemminkin. Enkä turhaan. Jos kyseessä olisi minkä tahansa muun eläimen väkivaltainen kohtelu, se tuskin pääsisi näin pitkälle. Hevonen on kuitenkin kohtalaisen helppo pelotella olemaan vastustelematta ja sitä tämä piaffimestari käytti hyväkseen.

Video alkaa siitä, että mestari taluttaa hevosta vasemmassa kierroksessa kohti nurkkaa, johon hevonen ei halua mennä. Ensimmäisten sekuntien aikana hevosen käytöksestä näkee, että sillä on jo kokemus. Ikävä kokemus. Koska hevonen haluaa vältellä ko. paikkaa, jossa se tietää pahoinpitelyn tapahtuvan, sitä pitää kurittaa, eli lyödä.  Nooh, koska hevonen edelleen vastustaa, sitä lyödään uudelleen. Lopulta mestari saa hevosen ahdistettua nurkkaan ja mitä siinä sitten tapahtuu n 2 minuutin ajan? Ohjista repimistä, raipalla läiskimistä ja sohimista, mestarin kehonliikkeillä pelottelua. Ja mitä tekee hevonen. Alkuun se yrittää päästä nurkasta pois ja sen ajan se koittaa etupainoisena potkia raippaa kauemmas, kun tämä ei onnistu, se kokeilee nostaa etuosaa ylös (tämä kohta oli AINOA, jossa tapahtui mitään edes siihen suuntaan viittavaa, että jotain koottua liikettä oltaisiin edes hakemassa!!!!!) mutta, mestari kiskaisi hevosen pään alas välittömästi, sekä räpsiminen ja läpsiminen jatkui. Kerran hevonen onnistui karkaamaan pois nurkasta, mutta se luonnollisesti palautettiin sille kuuluvalle paikalle oitis.  Se, mitä videolla ei tapahtunut: hevonen ei ollut rento se ei ollut  aktiivinen, saati koottu, se ei ollut suora, eikä se ollut lähelläkään tekemässä piaffia. Se, mitä siinä sen sijaan tapahtui, hevonen oppi lopulta olemaan tekemättä mitään. Ja se oppi sen siksi, että vaikka se kokeili mitä tahansa, se ei saanut vahvistetta, ei myötäystä saati mitään muutakaan.

Tämä ei ollut mitään kouluttamista, vaikka mestarilla mielestään systeemi onkin. Jokainen, joka on käynyt alkeiskurssin hevosen oppimisesta, tietää, että mitään uutta asiaa ei opeteta tuollaisessa mielentilassa, ei pakottamalla, eikä kahta-kolmea minuttia kerrallaan. Se, mitä tuolle hevoselle jäi käpälään on taatusti pelko ihmistä kohtaan. Piaffia se ei ainakaan oppinut.

Mikäli tämä oli Suomen kouluratsastuksen viimeinen toivo kohti olympialaisia, on näkymä surkea. Mikäli ihmiset pahoittavat mielensä tästä keskustelusta ja nousevat barrikaadeille puolustamaan mestaria, tilanne on vielä surullisempi. Se nimittäin kertoo totuuden heistä, joita itseeän hevosrakkaiksi väittävät.  Tällaisissa hetkissä jyvät erottuvat akanoista ja ihmisten motiivit paljastuvat. Heitän siis haasteen, jos jonkun ratsastajan ura on piaffin opettamisesta kiinni, niin ennekuin osallistut ko. mestarin huhtikuun kurssille, kilauta, voin opettaa ihan ilmaiseksi sulle, miten toi tehdään ilman väkivaltaa ja pelottelua. Etkö usko? Ei sitten, kannattaa mieluummin jatkaa vanhaan malliin, kuin ottaa riski, että olisin oikeassa ja sinä väärässä?

Tämä on viimeinen hetki pelastaa itsensä, tulla ulos kaapista ja myöntää, erehdyin. Tämä ei nimittäin jää tähän. Suomi pääsi eilen viimeinkin maailmankartalle, kun EPONA.tv julkaisi videon. Tämä on häpeä, suuri häpeä meille. Koko ratsastuskansalle. 

Vielä videoon, järkyttävin kohta videolla tulee ihan loppupuolella, kun hevonen on kaiken kiusaamisen ja pahoinpitelyn jäljiltä toimintakyvytön, eikä siten pysty syömään tarjottua makupalaa. Se, kuinka teatraalisesti mestari nojaa hevoseen jalat ristissä kertoo sitä, ettei hänellä ole pienintäkään hajua siitä mitä hän juuri teki. Ei mitään ymmärrystä. Mestari.

 Jokainen, joka pystyy jotenkin selittämään ja hyväksi kääntämään tuon surulliset kolme ja puoli minuuttia, sietäisi katsoa peiliin ja hävetä. Minua hävettää jokaisen heistä puolesta.