lauantai 3. tammikuuta 2015

Kaikkeen löytyy ratkaisu osa 3. Vino hevonen

Yksi samaan aikaan suurimmista mysteereistä, että ratsastajia kautta aikojen kiusanneista ongelmista on hevosen vinous. Oli se sitten synnynnäistä, vääränlaisen työskentelyn aiheuttamaa tai esim. traumaperäistä, se häiritsee ratsastajaa. Miksi? Kenties vinouden ja suoruuden määritelmien sijaan olisi selkeämpää puhua symmetriasta ja siitä, miten se ilmenee ja mihin se vaikuttaa.

Epäsymmetria esiintyy ehkä yleisimmin askellajien epäpuhtautena. Tässä yhteydessä en tarkoita epäpuhdasta liikettä, kuten ontumista, vaan sitä, että askellajeissa ei ole selkeää, tunnistettavaa tahtia. Se voi ilmetä myös voimattomuutena, jolloin esim. kootessa hevonen välttelee painon siirtämistä jommalle kummalle takajalalle, tai että sen on vaikeampi kääntää rintakehäänsä jompaankumpaan suuntaan.

Epäsymmetria voi johtua lihaskireyksistä tai -heikkoudesta, mutta se voi yhtä hyvin johtua tasapainon ongelmista, jolloin lihaksisto on luonnollisesti kehittynyt kannattelemaan hevosen kehoa vallitseviin olosuhteisiin nähden. Voisi toisaalta ajatella myös niin, että vaikka hevonen itsessään on epäsymmetrinen, se tuskin haittaa sen elämää juurikaan (yksikään hevonen ei ole tiettävästi kuollut vinouteen?), ennenkuin selkään kapuaa ratsastaja, joka tarttumalla ohjiin alkaa häiritsemään hevosen tasapainoa.

Yksinkertainen tapa hahmottaa symmetriaa liittyy hevosen kykyyn lyhentää ja pidentää askeltaan, symmetrisesti. Yhtä lailla asettuminen, kääntyminen, jalkojen ristiinlaittaminen tai vaikkapa riimun päähän pukeminen molemmin puolin saattaa antaa viitteitäepäsymmetriasta.

Ennen kuin hevosta lähdetään korjaamaan, on hyvä pitää mielessä hevosen kyky kompensoida epätasapainoaan joko jännittämällä pinnallisia lihaksiaan tai niitä osia kehostaan, joita emme välttämättä kykene havaitsemaan silmin. Hevoseen koskeminen antaa luonnollisesti viitteitä siitä, jos jokin asento on sille edes vähän epämiellyttävää ja siitä syystä on syytä epäillä, että se saattaa johtua lihaksiston jäykkyydestä tai kireydestä.

Ensimmäiset asiat joita tarkistan hevosen liikkeessä:

-käynti vapain ohjin:
Käynnin tulee olla symmetristä, puhdasta ja nelitahtista. Aktiivista ja matkaavoittavaa. Hevosen tulee voida säilyttää sekä tahti, että aktiivisuus myös tullessaan kulmaan, jolloin se itse pyrkii kääntymään. Mikäli käynnissä on jo havaittavissa epäpuhdasta liikerataa tms. se hyvin suurella todennäköisyydellä vaikuttaa myös raviin ja laukkaan. Epäsymmetria saattaa esiintyä niin, että hevonen pyrkii asettumaan kaarteessa ulospäin, jolloin sen paino siirtyy enempi sisäetujalalle. Tai vastaavasti se saattaa pyrkiä astumaan sisätakalla ulospäin, yli sen keskislinjna, jolloin edelleen paino on enemmän sisäetujalalla.

-käynti ohjastuntumalla:

Mikäli  ohjastuntuma muuttaa vapaata käyntiä, on ohjastuntuma ärsyke. Paluu neutraaliin tuntumaan tarjoaa hevoselle mahdollisuuden liikkua rennosti ja aktiivisesti.

Kun puhumme hevosen vinoudesta, se on sitä aina suhteessa johonkin: ratsastajaan, ratsastettavaan tiehen, aitaan, kuvaajaan, katsojaan tai johonkin muuhun. Vinoutta arvioitaessa on hyvin tärkeää huomioida ratsastajan vaikutus hevoseen. Ja nyt tässä yhteydessä en puhu esim. istunnasta, tai kehonhallinnasta sen syvemmin kuin että ratsastajan on hyvä tarkistaa ohjastuntuma. Onko se symmetrinen tuntumaltaan, ovatko ohjat yhtä pitkät, kädet vierekkäin ja silti hevonen kaulastaan taipunut, asettunut jne. Hyvin usein hevosen vinous ilmentää vastustusta. Ts. hevonen on saattanut ratsastajan mielestä vastustaa ohjaa tai pohjetta ja toistuva apujen voimistaminen (lue:ohjasta vetäminen) on saanut aikaan sen, että hevonen heti ohjastuntuman alkaessa asettaa itsensä asentoon, jossa se varautuu vetämisen tunteeseen.

Mikäli näin on, voi olla hyvä idea kokeilla ratsastaa jonkin aikaa niin, ettei pyri korjaamaan hevosen asentoa lainkaan ja tarkkailla sitä, pyrkiikö se itse vähentämään "vastustusta", kun sen syy poistuu. Melko usein näin voi käydä =)

Ei ole lainkaan huono idea näyttää hevosta hierojalle, tai vielä mieluummin eläinfysioterapeutille, jolla on taitoa arvioida epäsymmetriaa ja sen alkujuuria. Summa summarum, kaikki hevoset ovat enemmän tai vähemmän epäsymmetrisiä, kuten me ihmisetkin olemme. Erilaiset motoriset harjoitteet oikein tehtynä saattavat auttaa tilannetta merkittävästi. Pääasia on muistaa, että muutos vie aikaa ja että kouluratsastus on hevosta varten. Jokaisella liikkeellä on oma funktionsa hevosen kehon ja tasapainon kehittämisen kannalta. Ei kannata odottaa, että "teen sulkua vasta kun se on suora", koska oikein tehnyt sulkutavituksella voi päästä käsiksi juuri niihin oleellisiin lihaksiin, joilla matka kohti suoruutta voi alkaa.

Nautinnollisia treenihetkiä jääkaudesta huolimatta!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti