tiistai 5. elokuuta 2014

Ratsastus on F = -kx, I = FΔt, M = F⊥r, M = r x F

Eipä tätä yhtään yksinkertaisemmin voikaan kuvata?

Ensimmäinen kysymys, joka minulle tulee mieleen uuden asiakkaan kohdalla, liittyy siihen ymmärrykseen, jota hänellä itsellään on. Minun osaamiseni tai tietomääräni ei auta mitään, jos asiakas ei tiedä mitä hän haluaa.

Olen toisinaan huomannut pohtivani tilannetta, jossa asiakas ei tiedä, eikä ehkä edes halua tietää tai tunnistaa omia tarpeitaan. Ratsastuskulttuuriimme on kovin pitkään, ellei aina kuulunut se fakta, että joku muu tietää aina enemmän tai paremmin kuin sinä itse. On melko pelottavaa ajatella, mitä kaikkea ratsastajat ovatkaan valmiita tekemään miellyttääksen valmentajaa, kanssaratsastajia jne.

Valmentajan tai opettajan osaamisen ja ammatillisuuden yksi määre voisi olla vaikkapa se, kuinka monimutkaisesti tai epäselvästi hän kykenee tahtonsa, anteeksi - vaatimuksensa ilmaisemaan. Ja sitten kun tämä on ilmaistu, seuraavaksi ohjeet ovat vähintäänkin abstrakteja: enemmän sitä ja tätä ja lisää tuota ja tätä. Mitä? Missä vaiheessa ratsastuksesta on tehty ydinfysiikan kaltainen tieteen laji? Itseasiassa monta sataa vuotta sitten...ennen kuin siitä tehtiin muuten vaan todella vaikeaa.

Kuten varmaan te kaikki tiesittekin, ratsastus oli ennen muinoin taidetta. Taiteenlajina siihen liittyi oleellisesti kauneus, vaivattomuus, pehmeys, näyttävyys, aktiivisuus ja monia muita kaunosanoja, joita yhä tänä päivänä viljellään vastoin parempaa ymmärrystä. Tai mistä minä mitään tiedän...

Sen kuitenkin tiedän, että hevonen ei lähtökohtaisesti KOSKAAN halua olla vastahankainen, etupainoinen, nojata ohjaan, olla hidas poihkeelle tai mitään muutakaan, millä ratsastajat, opettajat ja valmentajat haluavat selittää omaa taitamattomuuttaan. Hevonen ei ole kovinkaan vaativa eläin ja kumppani, se tyytyy vähään, on yritteliäs ja todella nopea oppimaan. Ainakin jos verrataan ihmiseen.

Voisiko kohta koittaa se päivä, jolloin hevosen ääni saa olla myös kuuluvilla. Kuten olen aiemmin sanonut: kun kouluratsastuksessa arvostellaan hevosta (joo, alakerrassa on 4!!! kohtaa ratsastajaa varten) olisi korkea aika antaa hevosille myös mahdollisuus oppia ja näyttää, mihin kaikkeen ne pystyvät. Mielikuvituksemme tuskin riittää siihen ymmärrykseen, millaiset mahdollisuudet hevosessa itsessään on. Ennenkuin sen turpa sidotaan kiinni ja pyytämisen sijaan sitä aletaan käskeä. Kenties tulee vielä se päivä, jossa kilpailun voittaa paras kouluttaja ja hänen tyytyväinen hevosensa.
Mutta ennen sitä on itse kunkin meistä hyvä tarkistaa ja päivittää osaamistamme, olla aliarvioimatta muita osaajia ja samalla tavalla valmiina jakamaan tietoa ja osaamista, olla rohkeutta myös vastaanottaa uutta.

Lopuksi videonpätkä hyväntuulen ratsukosta, Lindasta ja Pampulasta. Videolla ei ole tarkoitus esittää mitään valmista, vaan hevonen saa itse tarjota askellajeja ja liikeitä eri asennoissa ja tempossa. Tämä luovuuden valloillepäästäminen on yhdenlainen askel kohti ratsastustaidetta.

https://www.youtube.com/watch?edit=vd&v=RqzC9vv3bLM




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti