maanantai 23. kesäkuuta 2014

Puolipidäte vs. puolipohje


Jokainen ratsastaja osaa tehdä puolipidätteen ja sitä tolkutetaan opetuksesta valmennuksiin, alkeistasolta GP:n. Minä päätin, että jatkossa puolipidätteen tekeminen on oppilailtani kielletty.
 Miksikö? Eihän ilman sitä voi ratsastaa? Kyllä voi. Ratsastamisesta tulee paljon yksinkertaisempaa, hevonen reagoi apuihin yhä nopeammin ja symmetrisemmin, kun puolipidätettä ei enää tarvita.

Toisaalta, jos on puolipidäte, joka on siis puolet pidätteestä ja siksi jotenkin parempi, on myöskin puolipohjeapu, joka on vähän kuin hipaisu ja sitä käytetään yhtä aikaa puolipidätteen kanssa, eikö totta?

Keskusteluani parin ratsastuksenopettajan ja useamman ratsastajan kanssa päädyin googlaamaan puolipidätettä. Alla muutamia lainauksia lähteineen:

"Tapoja tehdä puolipidäte on varmaan yhtä monia, kuin on ratsukoitakin. Ei ole
olemassa yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa, vaan on olemassa "yksi" oikea
lopputulos. Ai mikä se on?"

"Puolipidäte on ohjan, pohkeen ja istunnan yhteistyötä. Ratsastaja tiivistää istuntaansa, lisää eteenajoa pohkeilla ja pidättää vähän ohjilla. Ohjasote ei saa olla liian suuri pohjeapuun verrattuna, jottei pidäte jarruta liikettä. Silloin liike sammuu, eteenpäinpyrkimys ja jousto häviävät ja koko puolipidätteen tarkoitus menee pilalle."

"Puolipidätettä voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Yleisimmin itse ainakin käytän sitä, kun kerron hevoselle "että kohta tehdään jotain, ole valmis!". Puolipidäte kuuluu valmisteluun. Puolipidätteellä muutetaan jotain asiaa toisenlaiseksi, mitä sillä hetkellä ollaan tekemässä."

"Puolipidäte on se merkki hevoselle, joka tarkoittaa, että etuosaa (niskaa, kaulaa, säkää ja rintakehää) tulisi kantaa ryhdikkäämmin, takaosaa laskea alle ja suunnata liikkeiden ponnistusvoimaa enemmän ylös-eteen. "


Okei, tähän asti on selvinnyt, että mitä puolipidätteellä on tarkoitus saavuttaa, mutta vielä ei kukaan kerro, että miten se tehdään. Onkin mielenkiintoista, että mantran lailla hoettu apu voi olla kovin moninainen, eri tavoin ymmärretty, toteutettu, eikä kukaan osaa sitä silti oikeastaan selittää. Minä en enää usko apuhin, joita ei voi a- selittää, b- toistaa samanlaisena kerta toisensa jälkeen ja c- jonka voimakkuutta ei voi säätää ja d- jota ei voi kytkeä päälle ja pois.

Puolipidätteen tarkoitus on siis lisätä hevosen kokoamisastetta ja tasapainottaa hevosta. Kysymys yksi, miksi sitten puolipidätettä opetetaan ratsastajalle ennen kuin hänellä mitään alkeellistakaan käsitystä hevosen kokoamisesta? Kaksi, jos kouluratsastuksen tarkoituksena on voimisteluttaa hevosta niin, että se asteittain oppii kokoamaan itseään ja tasapainottuu entisestään, mihin tarvitaan puolipidätettä?

Hevosen herättelyyn, hevosen hereillä pitämiseen, hevosen valmisteluun, kulman ja voltin ratsastukseen, ennen laukannostoa, ennen jokaista siirtymistä, ennen pysähtymistä, ennen sitä ja ennen tätä. On varsin mielenkiintoista pohtia ratsastuksessa käytettävien apujen merkitystä ratsastajalle ja hevoselle, joka muuten ei synny puolipidätteen ymmärrys dna:ssaan, vaan kaikki avut tulee hevoselle opettaa.

Klassisessa ratsastuksessa käytetty termi combined effect saattaa parahultaisesti liittyä tähän asiaan. Sitä on kenties tulkittu, ymmärretty ja sovellettu vuosisatojen, ja kymmenien saatossa sarjaksi mekaanisia apujen yhdistämistä.

"The principle technique utilised to obtain this objective is the “combined effect” (l’effet d’ensemble) – a powerful technique which is very difficult to apply without very careful preparation. The combined effect consists of the simultaneous use of the impulsive aids and of the aids of retention provoking an opposition between them that will totally eliminate the horse’s initiative. Depending on the way we employ it, the combined effect will either immobilise the horse or it will make the horse keep the impulsion and balance needed."

alla oleva linkki on näkymätön, klikkaa viivaa, niin se aukeaa =)

Yhteenvetona voisi sanoa, että puolipidäte tarkoittaa pidättävän ohjasotteen yhdistämistä eteenpäin pyytävään pohjemerkkiin, jota maustaa ripaus erilaisia versioita istunnan muutoksista ja sen aiheuttamista vaikutuksista. Jos asia on tosiaan näin, ei ihme, kuinka ratsastuskulttuurissamme nähdään paljon hevosia, joilla on maahan sidotut liikkeet, paino lapojen päällä ja ne kulkevat luotiviivan takana, vailla omaa eteenpäinpyrkimystä. Baucher tiesi jo 1800- luvulla, että mikäli kaksi päinvastaista apua kytketään yhteen, se sammuttaa hevosen liikkeen. 

Seuraavan kerran, kun olet tekemässä puolipidätettä, mietin ensin, tarvitsetko sinä vaiko hevonen sitä ja jos vastaus on kyllä, kysy miksi? Voisitko pyrkiä ratsastukseen, jossa hevonen on koko ajan läsnä, motivoituneena vastaamaan kohteliaaseen pyyntöösi vaikkapa kääntyä ympyrälle tai siirtyä laukkaan? Onko meidän tarpeellista kontrolloida hevosen jokaista askelta, kuin se ei itse olisi liikkumisensa asiantuntija?







3 kommenttia:

  1. Itse koen että puolipidäte, josta käytän nimeä kohentava/kohottava ohja - on kohtelias tapa pyytää hevosta esim. voltille tai siirtymään toiseen askellajiin. Minulle se on hetkellinen kosketus, samanlainen kuin koskisin toista ihmistä käteen. Mielestäni oikein suoritettuna kohentava ohja valmistaa hevosta kuulemaan pienemmillä avuilla mitä olen seuraavaksi suunnittelemassa. Jos hevonen on todella tuttu ja en ole mitään ihan uutta tekemässä ja hevonen on hyvin herkästi kuulolla sekä kantaa itseään niin puolipidäte on turha - vaatii siis mielestäni herkyyttä myös ratsastajalta.

    VastaaPoista
  2. Tarvitseeko sitä silloin kutsua puolipidätteeksi? Minun työkalupakissani sen nimi on pidäte ylöspäin =)

    VastaaPoista
  3. Ajatuksia herättävä teksti. Minä aloin ymmärtää aiheesta jotain, kun Tippa Teräväinen esitti asian minulle näin.

    http://www.ruuhkavuosiratsastaja.fi/2011/01/tosirakkaus-odotti.html

    Sen sijaan juuri nyt ajattelen asiaa tästäkin toisella tavalla, mutta tuolloin asia valkeni tämän esimerkin kautta. Siihen asti oli kyllä aina kuunnellut sitä, että tee puolipidäte ja tein vain jotain. Suurimmaksi osaksi vain ohjalla, joka juurikin pysäytti liikkeen. Pahinta lienee se, että aika moni ratsastuksenopettaja sanoo, että kaikki osaavat puolipidätteen, mutta totuus on jotain ihan muuta. Varmasti parempi, että sitä ei tehtäisi ollenkaan, jos se menee pelkkään ohjalla nykimiseen.

    Emile Faurie opetti videolla, että kyse on tunteesta. Cajus Aminoff sanoo aina, että ratsastuksen opettamisessa vaikeinta on opettaa tunnetta.

    VastaaPoista