maanantai 9. joulukuuta 2013

Tallinvintin myytinmurtajat osa 3. parempi kuolaimen takana kuin ei ollenkaan kuolaimella

Viime vuosina ratsastus on kehittynyt valitettavasti ikävään suuntaan - poispäin klassisesta/akateemisesta ratsastustaidosta ja niistä ihanteista, joista jo Ksenofon kirjoitti yli 2000 vuotta sitten. 

Yksi merkittävimmistä muutoksista liittyy hevosen pään ja kaulan asentoon.
Kuolaimen takana liikkuva hevonen saattaa olla näennäisesti paremmin kontrolloitavissa kuin kuolaimen edessä liikkuva hevonen, mutta mitään yksinkertaisesti selitettävissä olevaa hyvää tai varsinaista hyötyä siitä ei kuitenkaan ole. Sen lisäksi, että se olisi "jokin vaihe" hevosen koulutusskaalassa ei myöskään puolla tätä hevoselle alunperin epämukavaa asentoa (huom! epämukavakin asento voi olla hevoselle kannattava, jos se sillä voi välttyä esim. kuolaimen aiheuttamalta kivulta)

Jo 1800 -luvulla oivallettiin, että ratsastajan käsien vaikutus hevoseen on merkittävämpää ilman jalkojen käyttöä ja päinvastoin, pohkeiden merkitys korostuu ilman käsien käyttöä.  "Jalat ilman käsiä - kädet ilman jalkoja" on Baucherin (BAUCHER FRANÇOIS 1796 - 1873)  toisen menetelmän yksi merkittävimmistä oivalluksista ja tänä päivänä suuri osa akateemisen/klassisen ratsastuksen opettajista myös allekirjoittavat tämän.

Mitä haittaa siitä on?

Kuolaimen takana liikkumiseen liittyy useampia ongelmia. Suurin niistä ilmenee siten, että kun hevosen turpa siirtyy kohti kaulaa, sen leukakulma sulkeutuu ja hevonen joutuu lihastyöllään pitämään päätään tässä asennossa. Mitä lihaksia se tässä asennossa kehittää onkin huonompi juttu, koska alakaulan ja rintakehän, vatsan ja lapojen lihaksia tarvitaan myös pään ja rintakehän kannatteluun. Käytännössä kuolaimen takana liikkuva hevonen on siis etupainoinen. Erään teorian mukaan, hevosen laskiessa päänsä alas ja liikkuessaan kuolaimen takana, asento mahdollistaa hevosen selän rentoumisen ja takaosan aktivoimisen. Mitään todisteita tästä ei kuitenkaan ole ja yksinkertaisimmillaan voidaan katsella liikkuvaa hevosta vatupassi kädessä. Etupainoisuus ei ole mielipideasia.

Toinen - eikä mikään vähäinen ongelma liittyy hevosen pään asentoon sivusuunnassa. Käytännössä oikeaoppinen asetus on mahdoton, jos hevonen on kuolaimen takana. Vanha vinkki, jolloin asettaessa ratsastaja näkee hevosen silmäkulman ja sieraimen ei todeutu symmetrisenä asetuksena. Tämä lisäksi hevosen asettuminen pään ja kaulan liittymästä vaikeutuu, jolloin se usein pyrkii taipumaan taaempien nikamien kohdalta, eli taivuttaa kaulaansa. Tätä ei varsinaisesti haluta missään liikkeissä, eikä se siten ole perusteltua, saati toivottua.

Kolmas ongelma liittyy hevosen oppimiseen ja kuolaintumtumaan, jota ei ole silloin, kun hevonen liikkuu kuolaimen takana. Jonkun ratsastajan mielestä hevonen saattaa tuntua ohjille kevyeltä, mutta käytännössä se, mitä hevonen tästä asennosta hyötyy, liittyy kuolaintuntuman välttelyyn.

Asetus on kaiken a ja o

Kun ohjastuntuman on tarkoituksena säilyä pehmeällä tuntumalla niin, että molemmilla ohjilla on yhtä paljon tunnetta, on ymmärrettävää, että asettaminen (hevosen pään kääntäminen pään ja kaulan liittymästä) ei ole toimenpide, joka edellyttää voimaa. Päinvastoin, pehmeästi asettuva, niskastaan (pään ja kaulan liittymästä) myötäävä hevonen rentouttaa samalla päänsä ja kaulansa lihakset, sekä mahdollistaa pehmeän tuntuman myötäämisen ja kokonaisvaltaisen apujen käytön, jossa ohjastuntuma ei aiheuta liiallista ärsykettä. 

Mikäli hevonen vastustaa ratsastajan ohjastuntumaa on kyse yleensä joko siitä, että hevonen ei ymmärrä  mitä siltä halutaan, tai ratsastajan ohjasotteet ovat liian rajuja tai kenties hevonen pelkää menettävänsä tasapainonsa, jolloin se pyrkii viimeiseen asti välttämään pään kääntämistä.

Rento hevonen oppii noeammin kuin jännittynyt ja ennen kaikkea kannattavia asioita. Lisäksi rennon hevosen kanssa työskentely on turvallista ja mielekästä. Seuraavan kerran noustessasi satulaan, tarkista, kuinka pienellä ohjasotteella/tuntuman muutoksella hevonen asettuu ja millainen vaikutus sillä on kokonaisvaltaisesti hevosen kehon kannatteluun, asentoon ja liikkeeseen.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti