Sanotaan, että tunnetta ei voi opettaa, eikä tuntumaa voi oikeastaan edes kuvailla. On mielipideasia, onko ohjastuntumaa 50 gramman sijaan puoli kiloa tai ei ollenkaan. Kenties nämä massan yksiköt sekoittavat tuntuman käsittämistä entisestään, koska liikkuvassa massassa ja etenkin kun niitä on kaksi päällekkäin (hevonen ja sen ratsastaja) ei mikään vakioyksikkö ole muuttumaton.
Pitkäaikaisen pohdinnan tuloksena olen päätynyt toistaiseksi siihen, että tuntuma on kahden kehon välinen kontakti, jota kumpikin pyrkii säilyttämään mahdollisimman muuttumattomana. Tuntuma, jonka molemmat kokevat miellyttäväksi ja palkitsevaksi, ja on lisäksi mahdollista säilyttää ilman tarvetta jännittyä tai vastustaa. Tuntuman säilyttäminen edellyttää koko kehon tuntumaa, ei siis ainoastaan ohjastuntumaa.
Tuntuman kautta apujen käytön minimointi on mahdollista, edellämainitusta syystä: pienin mahdollinen muutos tuntumassa aikaasaa molempien kehojen asentomuutoksia säilyttääkseen tavoitellun tuntuman.
Siispä, miksi koskaan olisi tarpeellista satuttaa tai pelästyttää hevosta avuilla?
Hyvin sanottu Linströmmi !
VastaaPoista