perjantai 26. heinäkuuta 2013

Miksei se halua?



Milloin hevonen kieltäytyy menemästä traileriin tai hyppäämästä estettä. Toisinaan se ei aina laittaa hyönteiskarkotetta tai sitten se itsepintaisesti ei suostu antamaan takastaan kengittäjälle.

Sen sijaan, että yritämme keksiä erilaisia kikkakolmosia ja –vitosia huijataksemme hevosta saadaksemme asiat tapahtumaan edes vaikka kerran, olisi hedelmällisempää pohtia, mitä se hevonen sitten oikein haluaa.

Kun hevonen ei halua mennä traileriin, se luultavasti haluaa mennä kauaksi siitä, tai kun se ei halua hyönteiskarkotetta sumutettavan sen hipiälle, se haluaa sumutepullon kauaksi itsestään. Tästä voi vähemmänkin nokkela ihminen kehittää syteemin, jolla hän saa hevosen siedätettyä vähän kerrassaan SIETÄMÄÄN ihmisen toivomaa asiaa. Sitten kun halutaan vielä vahvistaa hevosen asennetta ja lisätä sen motivaatiota, voidaan siedettävästä asiasta tehdä haluttava. Miten? No antamalla sille vaikkapa porkkana joka kerta kun se kävelee traileriin, tai tarjoamalla kauhasta kauraa joka esteen jälkeen, jonka se ylittää pudottamatta?

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Puhutko hevosta?

Viime vuosina hevostaidon myötä on noussut esiin hevosten kieli - kehonkieli, jolla hevoset keskenään kommunikoivat.
"Katsoppa, miten se johtajahevonen potkaisee alempiarvoista pois heiniltä. Se oikeuttaa minut tekemään samoin."
tai että,
" Kyllä ne toisiaan kurittavat huonosta käytöksestä, eli kyllä se hevonen ymmärtää, miksi lyön sitä sen kieltäydyttyä maastoonlähdöstä."
tai yksi parhaista:
"Pyöröaitauskoulutuksen tarkoituksena on kommunikoida hevosen kielellä, - sitä siis osaan- ja sitten kun hevonen hyväksyy?! käyttämäni kielen, se kunnioittaa ja luottaa ihmiseen."

Tuota tuota... jos nyt ihan alkuun vaikka pohditaan sitä hevosten kieltä, joka on siis tosiaan suurelta osin kehonkieltä, niin ihminen ei koskaan, siis ei koskaan saa hevosta luulemaan itseään hevoseksi. Jos hevonen olisi lajina niin tyhmä, se olisi luultavasti kuollut jo sukupuuttoon.
Se, mitä pyöröaitauksessa tai ylipäätään negatiivista vahvistetta käyttäen ja painetta kasvattaen saadaan aikaan, on oppiminen. Eli hevonen oppii välttämään epämukavuutta, kuten sen edelleen lajilleen tyypillisesti kuuluukin tehdä. Toiset hevoset ovat mukavuudehaluisempia kuin toiset ja toiset hevoset oppivat nopeammin kuin toiset. Harva meistä kuitenkaan aidosti haluaa puhtaasti kommunikoida hevosten tavoin. Vai kuinka moni lukijoista on valmis ottamaan hammasparin tai takakaviot syliinsä narulle vastaukseksi?

Seuraavan kerran, kun tekee mieli jutustella hevosen kieltä ja korottaa "ääntä", kannattaa varautua, että huonolla tuurilla hevonen ymmärtää ja vastaa samalla kiellellä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ohjilla sahaaminen ja kaikki muu vemputtaminen

Kaiken kauniin opastuksen ja ihanteiden lisäksi voimme itse kukin nähdä ratsastajien milloin sahaavan, - eli liikuttelevan kuolainta edestakaisin hevosen suussa- , tai muuten vaan veivaavan/vemputtavan ohjilla. Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun selitys tämän tarpeellisuudelle. Vai onko kuitenkin lopulta kyse kaikesta muusta kuin hevosen kouluttamisesta ja sen kontrolloinnista, eli ihmisestä ihmisestään?
Kun takertuva kädellinen turhautuu, pelästyy, jännittyy tai ei vaan juuri sillä hetkellä keksi parempaakaan tekemistä, niin hän siirtää toiminnantarpeen ohjien kautta hevosen suuhun.
Seuraavan kerran kun pitelet ohjia, kannattaa muistaa, että hevonen oppii ihan jokaikinen kerta. Jokaisesta ohjasotteesta ja myötäyksestä. Oppiiko se haluttua vaiko jotain ihan muuta?

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Hevonen avaa suutaan

Turparemmi on oiva väline sulkea hevosen suu, ainakin näennäisesti. Jos kuitenkin hetkeksi pysähdytään pohtimaan, mitä hevonen suun avaamisella koittaa kertoa.

Kuten kaikki tiedämme, hevonen ei ilmaise epämukavuutta tai kipua ääntelemällä kuten monet muut nisäkkäät. Kaikkein yksinkertaisimmillaan hevonen reagoi suuta avaamalla kun ratsastaja vetää ohjista ja niiden myötä aiheuttaa kipua hevosen suuhun. Suun avaaminen voi tietysti kertoa myös hoitamattomista hampaista tai epäsopivasta satulasta. Se saattaa kertoa yleisestä epämukavuudesta tai vaikkapa ratsastajan aiheuttamasta epätasapainosta.

Kun suun aukomisen merkitystä tutkaillaan, voidaan usein havaita, että kun turparemmi/-t laitetaan niin tiukalle, että suun fyysinen avaaminen vaikeutuu huomattavasti, jokin muu toiminto lisääntyy, kuten hännän viuhtominen, liikkeessä tahdittaminen, pään ja kaulan asennon muutos tai jopa kokonaisvaltainen kehon jännittyminen ja sen kautta epäpuhdas liike.

Sen sijaan että remmien avulla pyritään sulkemaan hevosen turpa, voisi olla varsin kannattavaa keskittyä poistamaan suun aukomisen syy.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Haluatko jäykän hevosen?

Usein kuulee ratsastajan kuvailevan hevostaan jäykäksi, ilman että jäykkyyden syytä edes on pohdittu.
Onko kyseessä jo kenties iäkäs hevonen, jonka lihasten lämpiäminen vie oman aikansa vaiko mahdollisesti nivelrikkoinen hevonen, joka tarvitsee päivittäistä liikuntaa pysyäkseen kutakuinkin vetreänä. Johtuuko jäykkyys kivusta tai stressistä, joka puolestaan saattaa johtua epäsopivista varusteista, puutteellisesta koulutuksesta tai epämukavuudesta, jota ratsastaja sille aiheuttaa. Vai vaadintaanko hevoselta sen koulutustasoon nähden liikaa. Tai voisiko kaikessa yksinkertaisuudessaan olla kyse siitä, että hevonen ei halua ratsastajan saattavan sitä pois tasapainosta ja sen seurauksena hevonen vastusta ratsastajan apuja. Vai onko hevosen massa jakautunut kannattamattomasti, jolloin hevonen joutuu konpensoimaan ratsastajan aiheuttamaa epätasapainoa lihaksistollaan ja sen myötä epäsymmetria tuntuu jäykkyytenä.

Nyrkkisääntönä voisi pitää vaikkapa sitä, että jos hevonen on aina ratsastuksen aluksi jäykkä ja sen vertyminen kestää, on työskentelyssä jotain vialla. Ellei kyseessä ole iäkäs tai vaivainen hevonen.
Jos ratsastaja joutuu kierros toisensa jälkeen "pehmittelemään" ja taivuttelemaan hevosta saadakseen sen notkeaksi, on hyvä huomioida, että samaan aikaan hän vaikuttaa hevosen tasapainoon. Haluamme saada työskentelyllä aikaiseksi elastisen, epätasapainoisen hevosen, vaiko omilla jaloillaan -itseään kantavan hevosen, joka ei tarvitse ihmisen apua vertyäkseen?

torstai 11. heinäkuuta 2013

Tallinvintin myytinmurtajat osa 2. "Se ei voi olla helppoa"

Jos hiki ei virtaa sekä hevosella, että ratsastajalla, ei kunnolla ole edes treenattu. Hevosen fyysinen rasitus kasvattaa parhaimmillaan sen kuntoa, mutta mitä hevonen oppii kierros tolkulla tapahtuvasta liikkumisesta. Pahimmillaan/parhaimmimmillaan vieläpä samassa askellajissa ja tempossa.

On kertakaikkisen ällistyttävää, miten helppoa onkaan ajatella, uskoa ja toivoa, että kyllä "se" siitä joskus oppii tai kyllä "se" jonain päivänä huomaa. Ja niinhän se onkin, "se" hevonen kyllä huomaa ja oppii, mutta onko se aina kannattavaa ja edes siihen suuntaan mitä ihminen on odottanut?

Keppi ja porkkana

Väärästä vastauksesta rangaistus, tai edes hitunen lisää painetta, vaiko oikeasta vastauksesta sylillinen kauraa. Tutkimuksen mukaan positiivinen vahvistaminen lisää toivottua käytöstä, mutta onko se liian helppo ratkaisu? Haluavatko ihmiset toteuttaa asioita ja kouluttaa hevosia vaikeimman kautta?
 Ehkä. Vielä.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Mukavuusalueen tuolla puolen

Viimeisen vuoden aikana olen saanut onnekseni tutustua kouluratsastuksen kilpailumaailmaan lahjakkaan ja hevosrakkaan ratsastajattaren ansiosta. Avoimin mielin ajattelin suhtautua tähän uuteen kokemukseen ja itselleni mukavuusalueen ulkopuoliseen maailmaan. Hevosten kouluttajana minulla on käytännössä rajaton mahdollisuus valmistella hevosta tulevaan ja samaan aikaan hallita merkittävä määrä ulkopuolisia mahdollisia häiriöitä.

Olen parikymmentä vuotta kuunnellut asiakkaiden ja ystävien taholta arvioita siitä, että hevosta vaan ei yksinkertaisesti voi valmistella ihan kaikkeen ja että vieraassa paikassa, kilpailutilanteessa kaikki on herran - oikeastaan tuurin hallussa.

Olen ollut kahtena viikonloppuna seuraamassa kilpailuja ja suurin hämmästyksen aihe koskee sitä kaikkea muuta, mitä hevoselle on jätetty opettamatta. Tai ehkä vieläpä niin, että ne hevoselta pyydettävät asiat ehkä sujuvat ikäänkuin tuurilla kotona ja vieraassa paikassa tuurin lisäksi tarvitaan myös Jupiter oikeassa suhteessa Venukseen.

Jos otetaan vaikkapa esimerkiksi niinkin yksinkertainen ja itsestäänselvä asia kouluratsulle kuin kuolaintuntuma, voisi jotenkin kuvitella, että kaiken ratsastuksen perustan saavuttaminen ei voi vaatia tunnin verryttelyä turpa ryntäissä.  Tai että estekilpailuissa voisi olettaa, että hevonen on nähnyt joskus kukkapuskan, muurin tai vesiesteen. Mutta ei, etukäteen tehty koulutus korvataan hurjalla vauhdilla ja itsesuojeluvaiston puutteella. Niin ja sillä tuurilla. Välillä se menee yli ja välillä taas ei.

En vielä tiedä kumpi on suurempi syyllinen, puutteellinen koulutus vaiko ihmisen luottamuksen puute hevoselle opetettuja asioita kohtaan. Muuttuuko ratsastaja tai hänen käyttämänsä avut stressin myötä ja eikö tätä kaikkea voisi harjoitella etukäteen. Ihan kaikkea. Hevosta ja sen oppimiskykyä ei tule koskaan aliarvioida, motivaatiosta taas ihminen on vastuussa. Kun hevonen seuraavan kerran on "tottelematon" tai se "niskuroi", kannattaa käyttää hetki aikaa ja miettiä miksi?

Toivon sydämestäni, että tulee vielä päivä, jolloin ratsastusurheilussa keskitytään ottamaan käyttöön hevosen todellinen oppimiskapasiteetti ja sen myötä ymmärrys, että ehkä jonain päivänä voittaja on se, jolla parhaiten koulutettu ja motivoitu hevonen -  happy athlete.