torstai 11. huhtikuuta 2013

Ratsastajan vastuu

Parin viikon takainen bloggaus käsitteli valmentajan merkitystä, joten siitä jouhevasti päästään aasinsiltana ratsastajaan ja hänen vastuuseensa. Ihan ensi alkuun, on todettava, että juridisesti vastuussa hevosesta on aina sen omistaja, ellei tätä vaaranvastuuta ole erillisellä sopimuksella (esim. leasing) siirretty ratsastajalle.
Tässä yhteydessä vastuulla tarkoitan vastuuta hevosen oppimisesta, kokemuksesta ja sen kehittymisestä ratsuhevosen tehtäviin. Kaiketi se on koko ratsastuksen perimmäinen ajatus?

Jos lähestytään asiaa siitä näkökulmasta, että kyseessä ei ole mikään sisäänratsastusvaihe, vaan hevonen, jonka perustaitoja on tarkoituksena ylläpitää tai hieman kehittää. Valitseeko ratsastaja itsenäisen työskentelyn oman fiiliksen mukaan, välillä ehkä maastossa tukkaputkella painellen, vai olisiko johdonmukaisesta valmentautumisesta hyötyä. Kenties ratsuttajan toimesta hevosen läpiratsastusta ajoittain?

Tämä konsepti kuulostaa muuten oikein hyvälle, mutta yksi palikka taitaa unohtua? Se hevonen.

Nimittäin fillaria voi lainata ja autoakin, se ei vedä hernettä nenään, jos käsittely muuttuu. Ratsastus sen sijaan on hyvinkin henkilökohtaista hevoselle. Istummehan me hevosen selän päällä, raajat sen herkkiä kylkiä pitkin ja pitelemme kiinni naruista, jotka päätyvät sen suussa olevaan metalliin tai kuonon päällä olevaan nahkahihnaan. Tästä asemasta katsottuna on suuri kunnia ja luottamuksen osoitus, että tämä on ylipäätään mahdollista. Kuinka sitten voi olla mahdollista, että välillä niistä naruista nyitään ja herkkiä kylkiä potkitaan tai piiskalla lyödään, naputellaan.
Tai että kontrollin vuoksi hevosen pää joko vedetään tai muutoin manipuloidaan niin alas, ettei se näe eteensä. Ja sitten kaiken kukkuraksi tälle kaikelle on selitys, hevonen tarvitsee tätä. Miksi?????

Kun valmentajan merkitys on ikäänkuin selvä, niin ratsastajan merkitys korostuu hevosen puolestapuhujana. Millaisen valmentajan hän valitsee, alkaen nyt vaikkapa siitä, että perustuuko valmennus ja hevosen treenaminen rankaisukeskeisyyteen vaiko palkitsemiseen? Ymmärtääkö ratsastaja saati valmentaja, miten hevonen oppii? Ikäväkseni joudun toteamaan, että paljon puhetta - vähän tekoja pitää tässäkin asiassa paikkaansa. Se, mikä puhekielessä kuulostaa oikein hyvälle ei ainakaan hevosen näkökulmasta aina ole lempeää, loogista ja motivoivaa.

Seuraavan kerran kun kiipeät satulaan esim. valmennustunnilla, kysy itseltäsi, onko kaikki kuri, rajojen asettaminen tarpeen ja jos on, teetkö ne hevosesi, itsesi vaiko valmentajan vuoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti