Blogi on ollut jäähyllä syksyn muiden kiireiden vuoksi, mutta toisaalta tässä on ollut aikaa miettiä mitä sanottavaa loppujen lopulta jäljelle jää. Vai onko kaikki jo sanottu?
Olen seurannut hevosurheilumaailmaa 80-luvulta lähtien ja oikeastaan vasta 2000-luvulla päässyt sellaisten asioiden jäljille, jotka olisi pitänyt tietää jo ainakin pari vuosikymmentä sitten. Näiden asioiden tiedostaminen ja ymmärtäminen, siis oikeasti ymmärtäminen helpottaa niin kovin paljon ihmisen elämää ja etenkin hevosten elämää.
Alkuun pari esimerkkiä arjesta ja tilanteista, joissa toisenlainen lähestymistapa voisi päättää ongelmat ja muuttaa tilannetta huomattavasti.
1. Hevonen tarvitsee läpiratsastusta ja verryttelyä joka tai lähes joka ratsastuskerta. Sen saaminen ns. "avuille" vaatii "herkistelyä" ja "virittämistä".
Kysymys: Oletko koskaan miettinyt, miksi hevosta pitää toistuvasti korjata avuille? Onko sillä liian monta erilaista ratsastajaa? Onko sen treenaaminen ko. hevoselle ja sen fyysiselle ja psyykkiselle kunnolle sopivalla tasolla? Ovatko hevoselta vaaditut tehtävät sille sopivalla tasolla?
On ymmärrettävää että iäkäs, siis aidosti iäkäs hevonen jäykistyy ollessaan levossa. Niinhän ihmisillekin vanhemmiten käy. Ikä ja sen tuomat vaivat on syytä siis ottaa huomioon. Mutta jos kyseessä on, sanotaanko vaikka alle 15 vuotias muuten terve hevonen, joka jäykistyy levossa, sen treeni ei luultavasti ole oikeanlaista. Joko se liikkuu jännittyneenä tai voimiensa ylärajoilla. On hyvä muistaa myös mielentilan vaikutus, eli stressaantunut hevonen työskentelee jo helpoissa tehtävissä ylikierroksilla ja mikäli hevonen rentoutuu aina vasta treenikerran päätteeksi, on jotain vialla.
2. Hevonen ei yksinkertaisesti opi uusia liikkeitä tai se hermostuu niiden harjoittelusta
Kysymys: Oletko johdonmukaisesti rakentanut hevosen oppimiselle ja liikkumiselle pohjan, jolle voi opettaa uutta? Joutuuko hevonen oppimaan uusia apuja/merkkejä vai onko hevoselle ratsastuksessa käytetyt avut selkeitä ja onko sillä riittävän paljon toistoja takana, ettei sen tarvitse toistuvasti arvailla mistä on kyse?
Tämän päivän ratsastuksessa puhutaan, että he A on kouluratsastusta. Ehkä joo, jos vaaditaan yli 70%:n tuloksia kansallisista, mutta helpon A:n liikkeet pitäisi olla ihan perusratsastusta kaikille ratsastuksen harrastajille. Mikäs siitä maagisesta helposta A:sta sitten tekee haastavan? Vastalaukat? Pohkeenväistöt? Keskiaskellajit? Siis MITÄH???
Nyt ollaan kyllä ajauduttu aika kauas siitä, millaista ratsastaminen oli satoja, tuhansia vuosia sitten. Mene ja tiedä, onko kyseessä ratsastuksenopettajien ja valmentajien, ehkä lajiliiton salaseura, jossa kenellekään ei anneta mitään ilmaiseksi ja jokainen saa oppia kantapään kautta.
Totuus on se, että ratsastamisen opetettu ei ole rakettitiedettä, eikä hevosen kouluttaminen sen enempää. Vaaditaan pikkusen nöyryyttä ja aikaa, sekä malttia paloitella tehtävät kullekin hevoselle sopiviksi annospaloiksi.
Hevonen on kohtalaisen yksinkertainen eläin, joka oppii kyllä, jos sitä osataan opettaa. On mielenkiintoista seurata vuodesta toiseen samoja selityksiä milloin kenenkin kisoissa "epäonnistuneen" suusta. Milloin vika oli hevosen tai jonkin ympäristön aiheuttama. Mutta koskaan en ole kuullut vielä selitystä että: "upsista, en ollutkaan opettanut hevostani riittävän hyvin", tai että "tein virhearvion, eli olisi kannattanut sinä päivänä startata" tai että " olisi pitänyt osata siedättää hevonen sadesään varjoihin ja sadetakkeihin".
Seuraavan kerran kun ratsusi jäykkyys tai vastustelu ärsyttää, mietipä hetkinen, voisiko asialle tehdä jotain muutakin kuin runnoa tahtosi läpi, hinnalla, jonka hevonen maksaa.
